tag:blogger.com,1999:blog-86865912435641844592024-03-12T19:24:18.526+02:00Tavaus - Jaakon kirjablogiJHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.comBlogger166125tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-57935547759489483362024-03-10T21:22:00.002+02:002024-03-10T21:22:21.663+02:00Keskinkertaisuuden kavalkadi: litRPG-kirjat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaF_oYW093Ni7TtWG4WiB4KGCesx7ZJBvTpWjUdW12U4iMZdShO0q4nAnxMf0pzT5OO_NffQNUOKMeqFzEIewrNcJSwqNdn-YuH2alREZBUN7B4cI40vGzV9xPoII5wLNCv3D9Y1GwciOmAggfjCIFq0FfgyPHqxqabNHYeZoEKgNt3agtyA_rSDeiUhwt/s800/lits.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaF_oYW093Ni7TtWG4WiB4KGCesx7ZJBvTpWjUdW12U4iMZdShO0q4nAnxMf0pzT5OO_NffQNUOKMeqFzEIewrNcJSwqNdn-YuH2alREZBUN7B4cI40vGzV9xPoII5wLNCv3D9Y1GwciOmAggfjCIFq0FfgyPHqxqabNHYeZoEKgNt3agtyA_rSDeiUhwt/w640-h640/lits.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Yhteinen postaus kirjoista, joita olen turhautuneena yrittänyt kuunnella Audiblesta ja lähinnä epäonnistunut siinä yhteensä jo viidenkymmenen tunnin ajan. Joku voisi ajatella, että jos kuuntelee kirjoja viisikymmentä tuntia (luettuna ehkä n. 1500 sivun verran), että ei kai sitä niin turhautunut sitten voi olla. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Voi kuulkaas.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tässä postauksessa mukana viisi kirjaa:</div><h3 style="text-align: left;"><a href="https://www.audible.co.uk/pd/Life-Reset-A-LitRPG-Novel-Audiobook/B076DKN8BV?ref_pageloadid=XWarLaqf00mvrnE0&ref=a_account_p_c1_order_detail_pdp&pf_rd_p=7d3387b2-9a34-4b88-a336-817525ed13c4&pf_rd_r=6CQJHHBF90P3CDPVKQK6&pageLoadId=Dg27kirZg1JXdLyW&creativeId=071c3f27-e927-4b7c-adfd-f63fe8292d5a">Shemer Kuznits - Life Reset</a></h3><div>Kirja, jossa maagisen kehittyneen virtuaalipelin pelaaja päätyy jotenkin pelaamaan hirviöhahmoa. Aivan uskomattoman tylsää ja turhaa tosimaailmaan ja virtuaalipeliä pyörittävään firmaan liittyvää "dokumentaarista" aineistoa mukana, jonka poisjättäminen olisi pelkästään nostanut kirjan keskiarvoa. Valitettavasti myös varsinaiset taistelukohtaukset olivat myös verrattain tylsiä. Ei loukkaavan huono, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi kiinnostava, että tätä olisi jaksanut kuunnella lainkaan pidemmälle. Tässä vaiheessa rima oli vielä jokseenkin korkealla HHFWM:in jäljiltä. Alamäki oli kuitenkin alkamassa.</div><h3><a href="https://www.audible.co.uk/pd/Legend-of-the-Arch-Magus-Publishers-Pack-Audiobook/1774242877?ref_pageloadid=XWarLaqf00mvrnE0&ref=a_account_p_c1_order_detail_pdp&pf_rd_p=7d3387b2-9a34-4b88-a336-817525ed13c4&pf_rd_r=6CQJHHBF90P3CDPVKQK6&pageLoadId=Dg27kirZg1JXdLyW&creativeId=071c3f27-e927-4b7c-adfd-f63fe8292d5a" target="_blank">Michael Sisa - Legend of the Arch Magus: Publisher's Pack</a></h3><div>Seuraavan yrityksen perusidea oli hauska. Valtavan voimakkaan arkkimaagin sielu siirtyy jotenkin selittämättömästi nilkin pikkuaatelisen ruumiiseen. Aatelinen oli omassa elämässään ollut hyödytön, limainen ja kaikin puolin kauhea persoona, mutta tämä maagi onkin erittäin pätevä ja kunnollinen ja rehti ja reipas persoona. Arkkimaagi alkaa laittaa paikkoja kuntoon hallitsemassaan kylässä ja kaikesta tekstistä näkee, että kirjailija on aivan uskomattoman rakastunut luomaansa hahmoon, joka käyttäytyy vähän kuin 17-vuotiaat kuvittelevat siistien jätkien käyttäytyvän ja kaikki muut hahmot ovat aivan lääpällään. Jätin kesken kun toiveiden toteuttaminen ja <a href="https://fanficluokka.palstani.com/t7-mary-suet-mitas-ne-ovat">Mary Sue</a>-kirjoittaminen kävi aivan sietämättömäksi.</div><h3 style="text-align: left;"><a href="https://www.audible.co.uk/pd/Azarinth-Healer-Book-One-Audiobook/B0BLZMQ8SD?ref_pageloadid=XWarLaqf00mvrnE0&ref=a_account_p_c1_order_detail_pdp&pf_rd_p=7d3387b2-9a34-4b88-a336-817525ed13c4&pf_rd_r=6CQJHHBF90P3CDPVKQK6&pageLoadId=Dg27kirZg1JXdLyW&creativeId=071c3f27-e927-4b7c-adfd-f63fe8292d5a">Rhaegar - The Azarinth Healer: Book One</a></h3><div>Aidosti keskinkertaisempi elämys. Potentiaalia, mutta jotenkin tämä ei vain kaapannut mukaansa. Tässä kirjassa myös alkaa näkyä sellainen erikoinen ilmiö, jota "normaalissa" kustannetuissa kirjoissa ei juurikaan tule vastaan: hahmot kiroilevat ihan perinteisillä oikean maailman kirosanoilla. Vaikea olla pitämättä amatöörimäisenä, että hahmot huutavat FUCK aina kun tapahtuu jotain yllättävää. LitRPG:tä kirjoitetaan erittäin itsenäisesti. Tarinaa kirjoitetaan ja laitetaan tarjolle ja jos lukijoita riittää, kirjat sitten päätyvät ehkä tuotetuiksi äänikirjoiksi. Ammattimaisen kustannustoimittaminen tuntuu puuttuvan näistä kirjoista kokonaan. Ehkä se jostain lukijoista tuo jotain aitouden ja tekemisen meininkiä tekstiin, mutta minulle se näyttäytyy vain kömpelönä. Joka tapauksessa, mitäänsanomaton tapaus. Ei suututtanut, muttei kiinnostanutkaan. </div><h3 style="text-align: left;"><a href="https://www.audible.co.uk/pd/Tower-Mage-Omnibus-Audiobook/B0CT6FQYF4?ref_pageloadid=XWarLaqf00mvrnE0&ref=a_account_p_c1_order_detail_pdp&pf_rd_p=7d3387b2-9a34-4b88-a336-817525ed13c4&pf_rd_r=6CQJHHBF90P3CDPVKQK6&pageLoadId=Dg27kirZg1JXdLyW&creativeId=071c3f27-e927-4b7c-adfd-f63fe8292d5a">David Burke - Tower Mage Omnibus</a></h3><div>Tätä kuuntelin näistä kirjoista toiseksi pisimään. Yllättävää oli, että tämä olikin itse asiassa litRPG-kirjan ja romantiikkakirjan sekoitus. Päähenkilö kaapataan meidän maailmastamme maailmaan, jossa kaikilla naisilla on isot rinnat. Pian hänellä on jo kolme vaimoa, jotka kaikki flirttailevat myös keskenään. Jotenkin kelvollisempaa tekstiä, mutta päähahmo on kuin karikatyyri jostain problemaattisesta machosankarista. Kiroilua, epäkiinnostavia seksikohtauksia ja siistiksi tarkoitettu miehekäs miesmies päähenkilö, johon on vaikea suhtautua muuten kuin myötähäpeällä. Jaksoin tätä yllättävän kauan, mutta noh. Ilolla jätin kesken.</div><h3 style="text-align: left;"><a href="https://www.audible.co.uk/pd/Wizards-Tower-Books-1-3-Audiobook/B0CRJ3SSGY?ref_pageloadid=XWarLaqf00mvrnE0&ref=a_account_p_c1_order_detail_pdp&pf_rd_p=7d3387b2-9a34-4b88-a336-817525ed13c4&pf_rd_r=6CQJHHBF90P3CDPVKQK6&pageLoadId=Dg27kirZg1JXdLyW&creativeId=071c3f27-e927-4b7c-adfd-f63fe8292d5a" target="_blank">Gregory Allanther - Wizard's Tower, Books 1-3</a></h3><div>Näistä kirjoista paras, eikä ihan hirveän hyvä, mutta kyllä tätä melkein neljäkymmentä tuntia tuli yhteensä kuunneltua sitten lopulta. Fantasiamaailma, jossa muinaiset haltijat ovat vanginneet tiedon jumalan ja sen vuoksi ihmiset tietävät olevansa neljännen tason tulimaageja jne. Ihan hyvä taustatarina, paljon parempi kuin vain joku virtuaalipeli. Päähahmona on satoja vuosia vanha puolihaltija, joka on auttamattoman voimakas maagi. Hahmo ei ole erityisen uskottava ja lisäksi kirjailija on päättänyt antaa hänelle "hellyttäviä" päähänpinttymiä, joilla kiusaa lukijaa tasaisin väliajoin. Päähenkilö ei jätä yhtäkään tilaisuutta väliin kertoa miten paljon vihaa housuja tai porkkanoita ja jokainen näistä kerroista on yhtä tarpeeton, kiusallinen ja epähauska.</div><div><br /></div><div>Kirjasta myös kenties näkyy, että monet näistä kirjoista on kirjoitettu ja julkaistu episodimaisesti luku kerrallaan. Kirjailija on heittää spagettia spagetin päälle ja vain välillä muistaa palata tarkistamaan mitkä pastat jäivät seinään kiinni. Välillä tuntuu, että kirjailija on kirjoittanut itsensä nurkkaan. Aiemmin tuli laittaneeksi mukaan uhkaavan maailmanlopun, joten paljon mielikuvituksellisempia ja hahmojen kehityksen kannalta mielenkiintoisempia asioita jää kokonaan tutkimatta, koska maailmanloppu nyt on akuutisti koittamassa ja kaikki aika pitää laittaa sen välttämiseen.</div><div><br /></div><div>LitRPG on jännä genre, kun se on niin tuoretta. Rima on perinteisten kirjallisuudellisten arvojen näkökulmasta aivan erityisen matalalla. Kustannettuun (taide)kirjallisuuteen tottuneelle litRPG:n haparointi näyttää lähinnä lapselliselta. Toisaalta tarinat rullaavat ja miljoonat ihmiset näitä lukevat silmät kiiluen, joten jotainhan näissä tehdään oikein. Jännittävä genre. Mitään näistä kirjoista en ainakaan suosittele kenellekään. Joku tässä genressä pakotti minutkin tälle itseni näin paljon altistamaan, mutta nyt ehkä pystyisi taas keskittymään johonkin muuhunkin, huhhuh.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh82zd_m1ZIoG__rAk1-KUXhYXlLq1syQ3o1Dcyr3hRIoEFfKMXg5xNXvXAK6rHpSHnT5p4IViLFHOFFPZU0mpdr-gNTeMoReziXLenQBY3dTYnozg9a8eRK_T7vF6WH5yRXoBHgCglqtWQLRM2ZZ_DBo-BEvj7IbXfXJqp1qMtw10geOvsugBDRDqEPQUt/s700/he%20who.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="235" data-original-width="700" height="107" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh82zd_m1ZIoG__rAk1-KUXhYXlLq1syQ3o1Dcyr3hRIoEFfKMXg5xNXvXAK6rHpSHnT5p4IViLFHOFFPZU0mpdr-gNTeMoReziXLenQBY3dTYnozg9a8eRK_T7vF6WH5yRXoBHgCglqtWQLRM2ZZ_DBo-BEvj7IbXfXJqp1qMtw10geOvsugBDRDqEPQUt/s320/he%20who.png" width="320" /></a></div><br /><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Taiteilijanimi </span><b>Shirtaloonin</b><span style="font-size: small;"> kirjasarja <a href="https://www.tavaus.fi/2024/02/shirtaloon-he-who-fights-with-monsters.html">He Who Fights with Monsters</a> on sitä ylähyllyn litRPG:tä. Erittäin toimivaa tekstiä, järkevää tarinankerrontaa, ei mitään teknisiä virheitä tai ilmeisiä typeryyksiä</span><span style="font-size: small;">. Kiinnostava maailma, hyvät mekaniikat. Jos genraan haluaa tutustua, tästä kannattaa aloittaa.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-64139092079457667982024-02-05T14:32:00.001+02:002024-02-05T14:32:14.687+02:00Shirtaloon - He Who Fights With Monsters 1 - 3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmr2lsB4b9TtZXq1uUEM5qrDHVPRwtBnL62It-w90kukERsKd19cWx6dxkw9XvKdU8EOIL7ATosT0pSs9exitfF8qIUrKW1I3x1-djM-lE_YIHWDcoUKAO_uuBiVTHMPowosgqFDaoAZ6H3k5ZoOJ1u0F-k1VZ1pZdfCIDMoA1MXt8Z6BF8rYQAp57YraI/s700/he%20who.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="235" data-original-width="700" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmr2lsB4b9TtZXq1uUEM5qrDHVPRwtBnL62It-w90kukERsKd19cWx6dxkw9XvKdU8EOIL7ATosT0pSs9exitfF8qIUrKW1I3x1-djM-lE_YIHWDcoUKAO_uuBiVTHMPowosgqFDaoAZ6H3k5ZoOJ1u0F-k1VZ1pZdfCIDMoA1MXt8Z6BF8rYQAp57YraI/w640-h214/he%20who.png" width="640" /></a></div>Äänikirjapalvelu Audible oli jo jonkin aikaa mainostanut minulle He Who Fights With Monsters -kirjasarjaa. Sarja edustaa itselleni uutta genreä LitRPG. LitRPG, tai literary role-playing game, on kirjallisuuden tyyppi, jossa roolipeleistä tutut menikaniikat ovat osana kirjan maailmaa. <div><br /></div><div>Dragonlance- tai Drizzt Do'Urden -kirjat pohjautuvat roolipelimaailmoille ja ilmeisesti osittain myös ihan pelatuille roolipelisessioille. Näissä kirjoissa pelimekaniikat on kuitenkin häivytetty taustalle ja tarina kerrotaan kuin mikä tahansa muukin fantasiaseikkailu. LitRPG-genressä taas "peli" näkyy läpi lukijalle asti ja mekaniikat ovat osa maailmaa, josta kirja kertoo. Kirjan hahmot tietävät olevansa jollain kokemustasolla tai kuinka paljon heidän voima-attribuuttinsa on tai kuinka monta minkä tason loitsua he voivat loitsia per päivä tai paljonko he saavat kokemuspisteitä kun tappavat jonkin tietyn hirviön. Usein tämä selitetään siten, että kirjat kertovat jostain erittäin kehittyneistä virtuaalipeleistä. Kirjan hahmot ovat hahmoja, joita varsinainen päähenkilö pelaa.</div><div><br /></div><div>He Who Fights With Monsters (HWFWM) -kirjassa taustatarina on askelen mielenkiintoisempi. Jason Asano napataan tavallisesta maailmasta toiseen maailmaan. Toinen maailma on hiukan vinoutunut versio meidän maapallostamme. Siellä magia, hirviöt ja seikkailijaporukat ovat kuitenkin totta. Jason herää ilman vaatteita tai varusteita ja joutuu välittömästi taistelemaan hengestään erinäisiä matalan tason hirviöitä vastaan. HWFWM:ssa pelimekaniikat tuodaan mukaan sitä kautta, että Jasonilla on tietokoneroolipeleistä tuttu käyttöliittymä auttamassa sopeutumaan uuteen maailmaan. Myöhemmin kirjasarjassa käyttöliittymälle ja muille roolipelielementeille annetaan ihan kohtuullisen nokkela selitys.</div><div><br /></div><div>HWFWM-kirjat (ja ilmeisesti vähän koko LitRPG-genre) on aivan äärimmäisen kevyttä luettavaa. Vitsejä satelee, mitään kirjallisuudellisesti haastavaa ilmaisua tai rakenteita ei harrasteta vaan tarinat louskuttavat eteenpäin hyvin suoraviivaisesti. Haasteet kasvavat tasaisesti, hyvikset ovat nokkelia ja pahikset pahoja. Voimat kasvavat juuri sopivasti, että haasteet pysyvät haastavina, mutta päähenkilöt joutuvat silti venymään ja oivaltamaan voittaakseen ne. Tämän lukeminen on kuin pelaisi Candy Crushia. Tasoja pääsee eteenpäin, jatkuvasti on lievän huvittunut olo ja missään vaiheessa ei tarvitse pelätä, että joutuisi miettimään ihan tosissaan tai kokemaan jotain vakavia tunteita.</div><div><br /></div><div>Ilmeisesti tällaiselle viihteelle oli nyt tilausta, sillä kuuntelin kirjasarjaa yhteensä n. 70 tunnin verran. LitRPG genreen kuuluu selvästi, että kirjat ovat aivan poskettoman pitkiä. Jokainen näistä kirjan osista on n. 1000 sivua luettuna tai 25 tuntia äänikirjana kuunneltuna. Sama ongelma/ominaisuus koskee myös muita tämän genren kirjoja, joita kävin läpi. Samoin myös muut samaa genreä edustavat kirjat olivat erittäin köykäisiä.</div><div><br /></div><div>HWFWM on mielenkiintoinen, koska juonet ja vitsit ovat niin yksinkertaisia, mutta toisaalta kaikki tuntuu olevan laitettu kasaan valtavan ammattitaitoisesti. Hahmot kuulostavat tasaisesti itseltään (mikä on toki helppoa kun kaikki ovat melkoisia karikatyyrejä), kaikki ne halvat vitsit toimivat, tarina etenee ja tylsää ei tule missään kohtaa. Lisäksi HWFWM:n kehyskertomus on aivan oleellisesti mielenkiintoisempi kuin monien muiden genren kirjojen "no tää on VR-peli" -ratkaisu.</div><div><br /></div><div>Seitsemänkymmenen tunnin jälkeen minut kuitenkin potkaisi ulos HWFWM:n maailmasta kirjasarjassa tapahtuva käänne, jossa pelkkä harmiton seikkailu ei enää riittänyt kirjailijalle vaan nupit pitä vääntää kaakkoon. Yhtäkkiä tarina meni joksikin multiversumi-ilotteluksi, jossa kosmoksen tulevaisuus ja maailmankaikkeuden perusvoimien suojelijoiden valtapeli tuli mukaan kuvaan.</div><div><br /></div><div>Toisaalta on naurettavaa pyytää, että kirjoittaja jatkaisi 3000 sivun jälkeen samaa tasaista lukijan kuljettamista eteenpäin liukuhihnalla tasaisesti vaikeutuvalta haasteelta seuraavalle. Joku irtiotto on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin, jos yrittää pitää kirjasarjansa voimissa ja hankkia jostain tilaa tarinalle hengittää. Toisaalta minut tämä käänne nyt vain pudotti kelkasta täysin.</div><div><br /></div><div>Olen siitä toisaalta ihan kiitollinen. Mukava jatkaa myös muiden asioiden lukemista ja kuuntelemista nyt kun sai paettua Jason Asanon harmittomien seikkailujen loputonta vuota. Jos meinaa lähteä viikkojen road tripille tms. niin ihan mukavaa, että on olemassa käytännössä loputon määrä hupaisia seikkailuita, joiden kuuntelemiseen ei tarvitse keskittyä missään vaiheessa lainkaan. </div><div><br /></div><div>Ei pelkällä kirjallisella pikaruoalla elää haluaisi, mutta hauskaa kun on tämäkin genre nyt korkattu!</div><div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWEKvvfgkSRDuRB1fIgUgYC1lyLFAN9HRMhrSmPbYQw7P6iNjKIKHZwt398N1m-6xagwholOGT2g7p3Y7Ar3EFaP4R6k1BnF1UpoGwP-1577rOXcU1g8OnUrFi6OOfTy_53Y5RLjpQHD06B1E5scxYvQgvDYsesfonxwU1oUPQ5e1P6g5D3n1Lm3LdYys9/s3112/IMG_7266.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3112" data-original-width="2334" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWEKvvfgkSRDuRB1fIgUgYC1lyLFAN9HRMhrSmPbYQw7P6iNjKIKHZwt398N1m-6xagwholOGT2g7p3Y7Ar3EFaP4R6k1BnF1UpoGwP-1577rOXcU1g8OnUrFi6OOfTy_53Y5RLjpQHD06B1E5scxYvQgvDYsesfonxwU1oUPQ5e1P6g5D3n1Lm3LdYys9/s320/IMG_7266.JPG" width="240" /></a></div><br /><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><b>Roger Zelaznyn</b> <a href="https://www.tavaus.fi/2023/08/robert-zelazny-amberin-yhdeksan-prinssia.html">Amberin kronikoissa</a> on jotain samaa kuin LitRPG-genressä. Amberin kronikoita on myös muutama tuhat sivua yhteensä ja meininki on vauhdikasta ja viihdyttävää. Amber on ehkä askelen kirjallisesti ansiokkaampaa, mutta toisaalta myös arvoiltaan auttamatta vanhentunutta esim. HWFWM:iin verrattuna. Jason Asano on jopa edistyksellinen kaveri, siinä missä Corwin ja muut ovat vain vanhan hyvän ajan misogyynejä. Valitse myrkkysi jne.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-4292210476092833762024-01-16T15:09:00.001+02:002024-01-16T15:09:28.658+02:00Ali Smith - Syksy<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOYCAIpKHFoAYiT1MNFys2r-OK4AhBzuDVQn05TBuPkJa8qvnKWOLRXLHE7TIJxDftAe2pmzTWYwaBsKpPY0iEJe6nvrrrdz6F2VIhRHj_G7CMcqJID8AG_RVVYnPY8OvV75D_f1gUAKRQ8DX6tHrH2dkaGBVW-Fpdi-eExuvHysqUl_ubqn0AvmsgNXL3/s795/syksy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="795" data-original-width="495" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOYCAIpKHFoAYiT1MNFys2r-OK4AhBzuDVQn05TBuPkJa8qvnKWOLRXLHE7TIJxDftAe2pmzTWYwaBsKpPY0iEJe6nvrrrdz6F2VIhRHj_G7CMcqJID8AG_RVVYnPY8OvV75D_f1gUAKRQ8DX6tHrH2dkaGBVW-Fpdi-eExuvHysqUl_ubqn0AvmsgNXL3/w398-h640/syksy.jpg" width="398" /></a></div><div style="text-align: left;">Lähes puoli vuotta sitten innostuin kaverin hehkutuksen perusteella Ali Smithin Syksy-kirjasta. Kaunista kieltä ja haikeaa tunnelmaa ylistettiin. Odotukset olivat kovat, mutta aina ei näköjään voi onnistaa. Syksy jätti minut sen verran viileäksi, että saan aikaiseksi kirjoitettua tästä jotain mietteitä muistiin vasta nyt.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirja kertoo kahden henkilön tarinaa. Elisabeth on akateemisen prekariaatin edustaja, joka sinnittelee jotenmiten Lontoossa. Vuokra-asunto on sama luukku kuin opiskeluaikoina. Ihmissuhteista tärkeimmät ovat hassahtaneeseen äitiin ja entiseen naapuriin Danieliin. Daniel on kirjan toinen päähenkilö. Hän on yli satavuotias, toisesta maailmansodasta selvinnyt epämääräinen taideheikki. Kirjan tapahtumahetkellä Daniel on jo täysihoitolassa ja lähinnä nukkuu, mutta kirja vierailee Danielin pirstaleisissa unissa ja muistoissa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Daniel oli Elisabethin naapuri hänen lapsuudessaan ja silloin jo periaatteessa vanha mies. Daniel kuitenkin on sellainen vetreä ja virkku vanhus, jonka kanssa Elisabeth ystävystyy syvästi. Daniel toimii Elisabethin ystävänä, opettajana ja mentorina. Olisi vaikea kuvitella, millainen hahmo Elisabethistä olisi kasvanut ilman Danielin vaikutusta. Nykypäivänä Elisabeth käy yhä Danielin luona valvomassa hänen sänkynsä vieressä kun Daniel nukkuu ja näkee uniaan. Danielin historiasta tiedetään lähinnä sirpaleita, mutta yksi fakta on varma: hän on aikoinaan kirjoittanut sanat johonkin hittiin ja ilmeisesti rahoittanut elämänsä käytännössä sen rojalteilla.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirja sijoittuu kirjoittamishetkensä britteihin, jossa on myllerrys päällä. Brexit on menossa ja muukalaisvihan merkit näkyvät katukuvassa. Kirjan hahmojen arkeen tällä ei kovin paljon ole vaikutuksia, mutta tunnelma on yleisen sekava ja hätääntynyt. Niin on toisaalta myös Elisabeth. Kirjan aikana sekä Elisabeth että hänen äitinsä saavat jalkoja alleen omilla tahoillaan. Elisabethin äiti löytää seuralaisen itselleen ja Elisabeth vain jotenkin tormistuu muuten vain. Daniel lähinnä lipuu unessa ja ajassa, mutta hänen seikkailunsa on toisaalta jo seikkailtu. Jäljellä on enää vain muistelua.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjasta on jäänyt vahviten mieleen heti alussa tapahtuva kohtaus, jossa Elisabeth yrittää saada hankittua passia. Hän sanailee postitoimiston virkailijan kanssa tavalla, joka tuo mieleen Aki Kaurismäen elokuvat. Tilanne on absurdi ja dialogi napakkaa. Tässä kohtaa kirjaa olinkin vielä aika tavalla innoissani. Valitettavasti loput kirjasta jotenkin vain sitten etenivät. En saanut innostuttua yhtä paljon kielestä tai tunnelmasta tai tarinasta kuin ilmeisesti monet muut. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Ihan ok? Epäilemättä oikeasti paljon enemmänkin, mutta ei tällä kertaa vain minulle. Joskus käy näin.</div></div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFpRSrTmHITR9w1B57H67hq1X_ywmbDPk2RCuR71Ewq6VI3DkiF2EAPdpKmtnCd95AjUWTackvFxPOfVIpXyi-eT9doJDNJNH40QDPZCkEx4pFaLskRegwT34Hccxx-5fHYaezGLHOoACinWJdOOGcb1FD1qojALUHOs34B-3mq4BzisAcfqf4YhHBNlAc/s4032/1D17D2BF-E0EE-4916-B0A2-22431EE93D25.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFpRSrTmHITR9w1B57H67hq1X_ywmbDPk2RCuR71Ewq6VI3DkiF2EAPdpKmtnCd95AjUWTackvFxPOfVIpXyi-eT9doJDNJNH40QDPZCkEx4pFaLskRegwT34Hccxx-5fHYaezGLHOoACinWJdOOGcb1FD1qojALUHOs34B-3mq4BzisAcfqf4YhHBNlAc/s320/1D17D2BF-E0EE-4916-B0A2-22431EE93D25.jpeg" width="240" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Jostain syystä haluan nostaa tähän <b>Ernest Hemingwayn</b> kirjan <b><a href="https://www.tavaus.fi/2021/11/ernest-hemingway-kaarme-paratiisissa.html">Käärme paratiisissa</a></b>. Ehkä koska tämä sykähdytti minua samalla tavalla kuin Syksy monia muita: "Hemingway kirjoittaa todella suvereenisti. Samaan aikaan häveliäästi, uskaltavasti, suoraan ja peitellysti. Taloudellista eikä koskaan pröystäilevää, silti yllättävää tekstiä." Syksy yksillä, kuherruskuukausi toisilla.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-29525659435469588812023-11-08T14:34:00.007+02:002023-11-08T14:34:44.483+02:00Neil Gaiman - Coraline<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH68843urWVo_00EAMJfTR4VRGD8z0jJC6atV9o6oAzzUkQ2bYXb8E9kr9VXv-mgINbgEcKukio0H5ICBBh2ArO3pbmyKh3jxQL7YaZ67k3YwY3I8-0BffSrijrFd9jqFxmo5VzAAPoBBteFisnzpD1zbEHDT0A5UK0UGgWcaQSlskLv2MbQ9kqR4PT0Wm/s525/coraline-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="353" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH68843urWVo_00EAMJfTR4VRGD8z0jJC6atV9o6oAzzUkQ2bYXb8E9kr9VXv-mgINbgEcKukio0H5ICBBh2ArO3pbmyKh3jxQL7YaZ67k3YwY3I8-0BffSrijrFd9jqFxmo5VzAAPoBBteFisnzpD1zbEHDT0A5UK0UGgWcaQSlskLv2MbQ9kqR4PT0Wm/w430-h640/coraline-2.jpg" width="430" /></a></div>Neil Gaimanin Coraline tuli yllätysluettavaksi. Olen ehkä lukenut tämän jo joskus aikoinaan, mutta yhtään minkään sortin muistikuvia aiheesta ei kuitenkaan ollut. Voisinko olla lukenut sarjakuvana tms.?<div><br /></div><div>Joka tapauksessa, kyseessä on Neil Gaimanin ns. lastenkirja. Gaiman on kirjailija, josta <a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/neil-gaiman-american-gods.html">minulla on mielipiteitä</a>, mutta Corelineä pystyi lähestymään silti huolettomasti. Gaiman kirjoittaa usein ihan liikaa, mutta nyt oli kyseessä lyhyt ja kevyt teos, joten tämä ei varmaan ehtisi millään käydä tylsäksi.</div><div><br /></div><div>Eikä sitten edes kauheasti käynytkään!</div><div><br /></div><div>Coreline on lapsi, jota kukaan ei kuuntele. Vanhemmat tekevät töitä ja ohittavat Coralinen hassuttelut olankohautuksella. Kun Coraline kaipaa tekemistä, isä ehdottaa, että tämä lähtisi häiriköimään naapureita, eikä edes käännä katsettaan läppäristä. Tästä huolimatta itse jotenkin sympatiseerasin Coralinen vanhempia. Niillä oli jotenkin sopivan kuivakka huumori. Sama kuuntelemattomuus kuitenkin pätee kaikkiin muihinkin aikuisiin. Coraline viettää aikaa naapuriensa seurassa, jotka kuitenkin sinnikkäästi kutsuvat häntä Carolineksi, vaikka Coraline toistuvasti korjaa heitä nimestään.</div><div><br /></div><div>Coralinen koti on hassussa pienessä kerrostalossa, jossa Coraline asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Kodissa on myös mystinen ovi, joka johtaa suoraan tiiliseinään. Luonnollisesti oven takana kuitenkin löytyy myös käytävä varjomaailmaan, jonne Coraline päätyy seikkailemaan.</div><div><br /></div><div>Coraline vaikuttaa lastenkirjalta, jonka on kirjoittanut joku, joka ei pahemmin kirjoita lastenkirjoja. Lapsia on mukana tasan Coraline ja kaikki muut hahmot ovat aikuisia. Coraline itsekin on niin pystyvä, että tarina ei vaatisi kovin paljon muutoksia jos hänet olisi korvattu aikuisella päähenkilöllä. Pääpahis pitäisi ehkä muuttaa toisesta ädistä toiseksi vaimoksi tms. ja se voisi riittää. </div><div><br /></div><div>Lisäksi Coraline on aika ohut kirja. Merkityksessä matala tai ei-syvä. Mukana on Gaimanille perinteiseen tyyliin hauskoja ideoita, mutta tällä kertaa niitä kaikkia kehitellään ihan erityisen vähän. Tunneli maailmojen välillä on vanha ja nälkäinen, mutta miksi ja mitä sillä on väliä? Toisessa maailmassa koirat onkin lepakoita ja naapurin naiset limaotuksia, mutta onko tämä jotain symboliikkaa vaan vain helppo tapa muuttaa tutut asiat hirviömäisemmiksi? Uuskummassa maailman säännöt eivät välttämättä aukea lukijalle (tästä hienona esimerkkinä <a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/haruki-murakami-kafka-on-shore.html">Murakamin Kafka rannalla</a>), mutta Coralinessa maailman sääntöjä ei edes tunnu olevan olemassa. On vain jotain ilmiöitä, mutta niiden "takana" ei välttämättä tunnu olevan mitään. Maailmojen välillä oleva käytävä on vanha, koska sellainen se nyt on ja tulipa joku efekti ja kiireen tuntu tähän kohtaan, mutta se ei liity mihinkään tai kerro Coralinen maailmasta välttämättä mitään oikeaa. </div><div><br /></div><div>Itse lukukokemus oli sujuva ja viihdyttävä ja yhdellä istumalla tämä käytännössä tuli luettua. Lukemisen jälkeen kokemusta pohtiessa kuitenkin alkoi tulla enemmän ja enemmän sellainen olo, että tämä saattoi sittenkin olla itse asiassa aika heppoinen esitys. Sinällään Coralinen hahmo on mainio kun hän on niin ponteva ja suoraviivainen ja rohkea, mutta toisaalta kaikki on vähän pliisua ja huteraa. Toisaalta lastenkirjat usein ovat vähän pliisuja ja huteria ja ehkä nyt rima vain on liian korkealla kun kyseessä on niin jotenkin erityinen klassikko ja kuitenkin gaimania. En tiedä. Ehkä tämän voisi koittaa luetuttaa oikeilla lapsilla ja katsoa mitä he aiheesta tykkäisivät.</div><div><br /></div><div>En nyt oikein osaa vahvasti suositella, mutta toisaalta helppoa ja nopeaa luettavaa, joten why not.</div><div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgWFn815jc777mkfmH-8AoTUViE2doJZu070IqAxhJqAEc9R1uCxLAwq5CYFXpIH-64-H7f-bnw6eDQZF_Cpbw_yWYYVJ2J6amVuxtjdRCFSfOeFSKZNfZIVcVCMxRCqxRrB4J1cEZr4GF2Mq-_R2Qxqxvz_ZcWAy7FP75u0BsKHLrTelFRsSp9GQLSwaK/s3490/BCB26D78-B3B5-4273-8A6E-8254C32B8CEE.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3490" data-original-width="2617" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgWFn815jc777mkfmH-8AoTUViE2doJZu070IqAxhJqAEc9R1uCxLAwq5CYFXpIH-64-H7f-bnw6eDQZF_Cpbw_yWYYVJ2J6amVuxtjdRCFSfOeFSKZNfZIVcVCMxRCqxRrB4J1cEZr4GF2Mq-_R2Qxqxvz_ZcWAy7FP75u0BsKHLrTelFRsSp9GQLSwaK/s320/BCB26D78-B3B5-4273-8A6E-8254C32B8CEE.jpeg" width="240" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Rinnalle suosituksena kauhean hyvä Hilkka Liitsolan lastenkirja <a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/kajo-kuunvalo-ja-kolmikolkka.html">Kajo, Kuunvalo ja Kolmikolkka</a>. Tämän lapselle lukemisesta aikoinaan nautin varsin paljon. Tässä välissä olisi tullut uusi osa tätä, joka pitäisikin varmaan koittaa etsiä luettavaksi.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-55391202157436601732023-08-31T11:38:00.003+03:002023-08-31T11:38:18.244+03:00Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZUcPsyP_U9D7nxN1ULBztJeun_frXwIiDA8L51suUabUQEEWruTqDydkpxKRPSIHru5JxKm3ucwjzoZ40AD_s3LeXN8RVBb3Zo3rxOBv4gsgBtyygs6FEetfmRg1ayIPT4i7VUtKxAADcgMfA9OM0yB41Ht0LeiPXFxsnIrWmIXO5N4FYllNwXkmaMyif/s1024/maailmanloppu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="650" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZUcPsyP_U9D7nxN1ULBztJeun_frXwIiDA8L51suUabUQEEWruTqDydkpxKRPSIHru5JxKm3ucwjzoZ40AD_s3LeXN8RVBb3Zo3rxOBv4gsgBtyygs6FEetfmRg1ayIPT4i7VUtKxAADcgMfA9OM0yB41Ht0LeiPXFxsnIrWmIXO5N4FYllNwXkmaMyif/w406-h640/maailmanloppu.jpg" width="406" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Haruki Murakamia ja pulleiden seitsemäntoistavuotiaiden neitien ihastelua. Tähän kirjaan siis perustuu ne Murakamia problemaattisina pitävät meemit. Voi tokia perustua moniin muihinkin, en minä näitä niin monia ole lukenut. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Eteenpäin!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jälleen kirja, josta ei ollut mitään ennakkotietoja. Takakannen selityksestä ei oikein ymmärtänyt mitä on luvassa, mutta jotain mystistä meininkiä osasi kuitenkin odottaa. Tämä on se paras tapa lähestyä kirjaa ja se toimi jälleen tälläkin kertaa. Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö on hississä. Tässä vaiheessa ei ole mitään käsitystä ollaanko tässä tulevaisuudessa vai vaihtoehtotodellisuudessa vai jossain rajamaailmassa vai mistä oikein on kyse. Mikä oli mahtavaa. Joutuu keskittymään ja orientoitumaan jatkuvasti ja se terävöittää lukukokemusta kummasti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Murakamin 80-luvun Japanissa maailma on jakautunut tietoa piilottavan Systeemin ja tietoa varastavan Tehtaan välille. Nämä ovat salaseuroja tai hallituksen osia tai mafiaan verrattavia rikollisjärjestöjä, jotka toimivat normaalin maailman taustalla. Kirjan nimetön päähenkilö on laskija Systeemin palveluksessa. Hänen hommansa on sekoittaa ja kryptata tietoa toimimalla jonkin sortin inhimillisenä laskukoneena. Käytännössä salausta, johon käytetään ihmistä eikä tietokonetta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kaikki kirjan henkilöt ovat nimettömiä ja heihin viitataan vain ammatin tai muun ominaisuuden perusteella. Vanha tiedemies on vanhus tai tiedemies. Tiedemiehen lapsenlapsi on pullea neiti. Iso korsto on iso korsto. Hauskasti tajusin tämän vasta nyt kauan kirjan lukemisen jälkeen. Nimet ovat minulle niin vaikeita, että tämä oli itse asiassa sen puolesta varmaan erityisen helppoa luettavaa itselle kun ei tarvinnut pysyä perässä missään kutsumanimissä tai isännimissä (looking at you, Dostojevski) vaan Portinvartija oli portinvartija ja sillä sipuli.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">80-luvun Japani on ihmemaa, mutta tämän lisäksi kirja kertoo Maailmanlopusta. Maailmanloppu on aidattu kaupunki, jossa vaeltaa yksisarvisia eikä kenelläkään ole sielua. Aluksi ei ole millään tavalla selvää mitä näillä kahdella maailmalla on tekemistä keskenään, mutta kirjan puolivälissä yhteys käy ilmeiseksi. Aluksi olin pettynyt siihen, miten tavanomaiselta ja tylsältä kahden maailman yhteys tuntui, mutta Murakami kehittelee ideaansa yllättävään suuntaan ja kaikki ei olekaan lainkaan niin yksiselitteistä tai yhdensuuntaista kuin mitä olisi voinut kuvitella. Alun hämmennyksestä kierretään lievän pettymyksen kautta takaisin tyydyttävään hämmennykseen ja epävarmuuteen. Murakami kertoo ilahduttavan paljon miten maailmat vaikuttavat toisiinsa, mutta silti kysymyksiä jää paljon. Lukijana tietää asiasta lopulta yhtä paljon kuin kuka tahansa kirjan henkilöistä, mutta ei kuitenkaan enempää. Vastauksia ei ole kenelläkään, ei hahmoilla, eikä siis myös lukijallakaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Murakamin teksti on hauskaa ja suomennos on mainio. Kirja on kirjoitettu harvinaisesti täysin ensimmäisestä persoonasta. Murakamin kertoja kertoo omaa tarinaansa ja on siinä varsin hyvä. Tyyli muistuttaa vähän Vonneguttia. Kertoja on lakoninen, hauska ja oivaltava. Välillä puukotetaan vatsaan ja se on kauheaa, mutta kertoja ei mehustele sitä sen enempää kuin mitä nyt voisi kuvitellakaan. Hän tekee asioista huomioita ja kertoo miltä nyt tuntuu, mutta ei koristele kertomustaan millään ylimääräisillä metaforilla tai groteskeilla yksityiskohdilla. Arvostamme tätä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Hassuna yksityiskohtana kirjassa kaikki juovat alkoholia jatkuvasti, mutta se ei tunnu kuitenkaan vaikuttavan kehenkään mitenkään. Autolla ajaminen onnistuu, urheilu vodka-pullollisen jälkeen onnistuu. En tiedä mikä tämä juttu on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Jotenkin jännä suhtautuminen alkoholiin silti. Ehkä se oli sellaista 80-luvulla Japanissa, ken tietää.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div>Summa summarum, kyllä Murakami vain toimii minulle. Tässä kirjassa tekniset selitykset kaiken takana olevasta "tieteestä" menivät ehkä vähän yli hilseen, mutta se ei toisaalta haitannut lukukokemusta juurikaan ja niistäkin päästiin aina sujuvasti yli. Hyvä alku, salakavalan hyvä keskikohta, hyvä, katkeransuloinen ja hämmentävä loppu. Vahva esitys.<br /><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCw9mL0r6VvtlKe40hZHlTOTP__WPv3tOP6SHugqxomixNl64wY02h7kDQq7UsE7VQH95rFv6MkEJ72zCIJdGy50Hp3Tkv8sOLdIf8pZ3cXIdnzXp6-xWQh3O5FrgwvsKUEy8bnlC_GKfLISkHz9B1n8941RkCc_QKK_54-fkvf3LZNJ2foIH8hSkIPShE/s1382/D8B11DFC-2A02-4D6C-B8D6-EDBB519ABFC9.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1378" data-original-width="1382" height="319" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCw9mL0r6VvtlKe40hZHlTOTP__WPv3tOP6SHugqxomixNl64wY02h7kDQq7UsE7VQH95rFv6MkEJ72zCIJdGy50Hp3Tkv8sOLdIf8pZ3cXIdnzXp6-xWQh3O5FrgwvsKUEy8bnlC_GKfLISkHz9B1n8941RkCc_QKK_54-fkvf3LZNJ2foIH8hSkIPShE/s320/D8B11DFC-2A02-4D6C-B8D6-EDBB519ABFC9.jpeg" width="320" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><b>Haruki Murakamia</b> ollut Tavauksessa aiemmin vain <a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/haruki-murakami-kafka-on-shore.html">Kafka rannalla</a>. Tästä kirjasta pidin myös erittäin paljon, joten helppo liittää se tähän kylkeen.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-18733677389479141192023-08-10T19:15:00.002+03:002023-08-10T20:22:25.506+03:00William Gibson - Hahmontunnistus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCbNm20B_49ta6eP6ZJEXjPwtgU-p9djRhY1d_DqtrgTSHa82qXundo0AiCxvxG4rMt7CCOsbjlgxmy6D-E4n2Cjz1hBP1zhBWZuA8vnHtswXtxjbvkkH91PR1yOAYOstriYBmjo2Vh6kOpCE0on21K4F6lRgZ3zf1O_pQZYLca5ZnzEU-AFUQs3mgP9jH/s4032/IMG_7234.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCbNm20B_49ta6eP6ZJEXjPwtgU-p9djRhY1d_DqtrgTSHa82qXundo0AiCxvxG4rMt7CCOsbjlgxmy6D-E4n2Cjz1hBP1zhBWZuA8vnHtswXtxjbvkkH91PR1yOAYOstriYBmjo2Vh6kOpCE0on21K4F6lRgZ3zf1O_pQZYLca5ZnzEU-AFUQs3mgP9jH/w480-h640/IMG_7234.jpeg" width="480" /></a></div>Lisää kesän kirjastosaalista. Luettavana William Gibson, tunnetaan cyberpunkin pioneerina ja esim. Neurovelho-kirjasta. Todella paljon raikkaampaa materiaalia kuin aiemmin tavattu <a href="https://www.tavaus.fi/2023/08/robert-zelazny-amberin-yhdeksan-prinssia.html" target="_blank">Zelazny</a>, mutta onhan tämä toki 30 vuotta tuoreempi kirjakin. Lisäksi käännöksessä on eroa. Tässä WSOY:n versiossa käännös on niin virheetön, ettei missään vaiheessa edes ajatellut lukevansa kirjaa suomeksi.<div><br /></div><div>Gibson on jännittävä kirjailija, kun jotenkin käsitteenä cyberpunk ja Neurovelho ja Gibson on niin tuttuja ja merkittäviä, mutta en muista olenko oikeasti edes lukenut juuri Neurovelhoa. Edellisestä minkään Gibsonin kirjan lukemisesta on melkein 25 vuotta. Pystyn ajoittamaan sen aika tarkkaan, koska muistan, miten lukemisen jälkeen minulle jäi pyörimään sana "venäläinen camouflage-kuutio" päähän ja ihmettelin, että mikä juttu tämä nyt on. Kirjassa mitään sellaista ei esiintynyt, mutta kokemus oli hämmentävä. Mitään muita muistikuvia kirjasta ei kyllä jäänyt, että en ole lopulta ihan varma tekikö se nyt vahvan vai heikon vaikutuksen.</div><div><br /></div><div>Joka tapauksessa.</div><div><br /></div><div>Hahmontunnistus on vähän vähemmän visionääristä materiaalia. Vuosi on jotain 2000-luvun alkua ja maailma on meidän maailma, mutta kaikessa vain on mukana 15 % extraa. Kaikki tapahtumat ja hahmot ja tapahtumat tuntuisivat olevan periaatteessa mahdollisia, mutta ei kuitenkaan ihan. Silti ei puhuta ihan perinteisesti maagisesta realismistakaan, koska mitään mystistä ei varsinaisesti ole mukana vaan tavallisen maailman arkisääntöjä vain venytetään ihan pikkaisen. Tykkään tosi paljon tästäkin tavasta rakentaa maailmaa. Jossain scifin ja arkimaailman välillä seikkaillaan ja se on mainiota.</div><div><br /></div><div>Hahmontunnistus kertoo Cayce Pollardista, joka on jonkin sortin trendinhaistelija. Caycella on myös erikoinen allergia: hän ei kestä tiettyjä brändejä. Michelin-miehet tai Tommy Hilfigerin logot aiheuttavat hänessä fyysistä pahoinvointia ja paniikkikohtauksen tyyppisiä oireita. Toisaalta hän osaa hämmästyttävästi ennustaa, mistä jostain alakulttuurin jutusta on tulossa seuraava iso juttu tai arvioida uppoaako joku logo-design kuluttajiin vai ei. </div><div><br /></div><div>Cayce toimii freelancer-konsulttina ja tarjoaa brändikuiskaajan kykyjään niitä tarvitseville yrityksille. Yhdellä näistä keikoistaan hän päätyy mukaan selvittelemään erikoisen netti-ilmiön taustoja. Ns. footage on siruina julkaistava videoteos (teoksia?), joiden tekijästä ei tiedetä mitään, mutta videosirpaleet keräävät hypnoottisesti katselijoita ja faneja, jotka keskustelevat footagesta omilla keskustelupalstoillaan ja pitävät yhtä myös oikeassa maailmassa.</div><div><br /></div><div>Cayce on itsekin kova footage-fani ja suostuu alkamaan selvitellä kuka footagen takana oikein voi olla. Häntä auttaa tässä hänen footage-foorumikaverinsa ja rajaton luottokortti. Hubertus Bigend, hänet hommaan värvänneen postmodernin mainostoimisto Blue Antin perustaja, ohjeistaa, että kortilla voi ostaa auton, mutta ei lentokonetta. Hubertus Bigend on muutenkin mainio sivuhahmo. Elämää isompi tech bro, jolla on liikaa hampaita ja cowboy-hattu.</div><div><br /></div><div>Hahmontunnistuksessa on vähän Da Vincin -koodin henkeä. Ympäri maailmaa lennellään, mysteerejä selvitetään, mutta Da Vincin -koodista tämä eroaa siten, että tämä ei ole hirveän huono. Panokset ovat terveellä tavalla järkevän kokoisia. Salaliitto onkin lähinnä joku hölmöilevä yksittäinen teollisuusvakoilija ja vaarallisen tuntuiset jututkin osoittautuvat lähinnä väärinkäsityksiksi. Taustalla on mukana vähän 9/11 terrori-iskun jälkikaikuja ja Caycen mystistä perhehistoriaa, hupaisia brittihahmoja ja Blue Antin hauskoja puhtaan vision varassa pyöriviä markkinointikampanjoja.</div><div><br /></div><div>Cayce on hauska päähenkilö ja Gibsonin maailma vetoaa minuun. Tämä olisi periaatteessa Blue Ant -trilogian ensimmäinen osa. Osat eivät ilmeisesti liity varsinaisesti toisiinsa muuten kuin sijoittumalla samaan maailmaan ja Hubertus Bigendin kautta, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole kauhean kiinnostunut lukemaan seuraavia osia. Jotenkin omituisesti enemmän kiinnostaisi lukea lisää sitä Amberia, vaikka se oli vanhentunut niin epäarvokkaasti ja Gibsonin kirjassa ei ollut varsinaisesti mitään virheitä.</div><div><br /></div><div>Joskus nämä ei ihan tee järkeä.</div><div><br /></div><div>Silti iloinen fiilis, että tuli luettua tämä. Mainio, jos ei ehkä erinomainen, kirja. Pitää etsiä joku Gibsonin ihan kunnolla cyberpunkkia oleva teos, että voi testata senkin puolen taas uudestaan.</div><div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKjClfgEth5hMFowog4oeyOdbgusP-gD98S0BTS-lSsgr7a8PO5zCDIgLOJUQht1xOVjsA2OnuZDi2vHyp3RbQW0vxirzPHVSTCx46lDCAnMn0zvy3KqvfqU3q4aKxLU3iBUsiZd_ARkn1edpdzPmVSaWu_E7U8VN5H08TdPBk1-LI2uNBJX8ZXIB0u9Ly/s1198/lg_0025cd89df7e793858e00736.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1198" data-original-width="780" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKjClfgEth5hMFowog4oeyOdbgusP-gD98S0BTS-lSsgr7a8PO5zCDIgLOJUQht1xOVjsA2OnuZDi2vHyp3RbQW0vxirzPHVSTCx46lDCAnMn0zvy3KqvfqU3q4aKxLU3iBUsiZd_ARkn1edpdzPmVSaWu_E7U8VN5H08TdPBk1-LI2uNBJX8ZXIB0u9Ly/s320/lg_0025cd89df7e793858e00736.jpg" width="208" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;">Tähän yhteyteen <b>M. John Harrison</b>in visioscifiä: <b><a href="https://www.tavaus.fi/2009/12/m-john-harrison-valo.html">Valo</a>. </b>Postaus vuodelta 2009. Mitään muistikuvia tämän kirjoittamisesta ei ole ja ajattelin nyt jättää sen ihan sellaisekseen, vaikka pieni kustannustoimittaminen varmasti tekisi hyvää tekstille. Jääkööt nyt tämmöiseksi jännäksi Tavaus-reliikiksi.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-77397724772648744612023-08-09T12:07:00.007+03:002023-08-09T12:07:57.077+03:00Robert Zelazny - Amberin yhdeksän prinssiä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oNTLma7rsa_A9neebFBc5RsFhHcVJj9GUwdAlFKMloGjKNavz3knlIuMWsXxgcRKgNDMb6qAgfAJP26SyR3aJTpd-Z96RNQx8SvQ1BDffev2Of67YR9C4wT7CIkPIA4NSuub3MpkLw8fDxyqPiB3_PowdGTKFTA97ekR0ryAkb0EbRmY0TT8V24M11gb/s3112/IMG_7266.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Amberin yhdeksän prinssiä -kirjan kansi" border="0" data-original-height="3112" data-original-width="2334" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oNTLma7rsa_A9neebFBc5RsFhHcVJj9GUwdAlFKMloGjKNavz3knlIuMWsXxgcRKgNDMb6qAgfAJP26SyR3aJTpd-Z96RNQx8SvQ1BDffev2Of67YR9C4wT7CIkPIA4NSuub3MpkLw8fDxyqPiB3_PowdGTKFTA97ekR0ryAkb0EbRmY0TT8V24M11gb/w480-h640/IMG_7266.JPG" width="480" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Otin kirjastosta Robert Zelaznyn Amberin kronikoiden ensimmäisen osan luettavaksi uudelleen. Olen lukenut koko saagan joskus ehkä 20 vuotta sitten ja silloin ihan viihtynyt. Viihdyttävä tämä ensimmäinen osa oli toki yhä vieläkin, mutta nykyään ei enää pysty ohittamaan kirjan problemaattisia puolia kuin joskus teininä (milloin ne oikeasti vain menivät ohi, mutta silti).</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Zelaznyn Amber-kronikka on ison mielikuvituksen scifiä tai fantasiaa. Perusajatuksena on, että todellisuuden toisessa reunassa on Amberin kaupunki, josta kaikki muut kaupungit ovat vain varjoja ja heijastuksia. Amberia hallitsee yksi suku, joka pystyy kulkemaan todellisuudessa vapaasti. Amberin ulkopuolista todellisuutta kutsutaan varjomaailmaksi, koska se koostuu vain Amberin ja sen todellisten asukkaiden heittämistä varjoista. Amberissa on kirkko, joka on heijastunut Pariisiin Notre Dameksi ja Turkuun tuomiokirkoksi, Amberin hovinarri on heijastunut Donald Trumpiksi, ja tähän tyyliin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Amberin hallitsijasuvun erikoisuus on se, että he voivat liikkua vapaasti varjomaailmassa. On filosofinen kysymys, luovatko Amberin kuninkaalliset haluamansa todellisuuden vai löytävätkö he vain loputtomien mahdollisuuksien seasta juuri sen paikan, jonka tarvitsevat. Lopputuloksen kannalta sillä ei ole väliä. Jos joku heistä haluaa löytää maailman, jossa taivas on vihreä ja ihmisillä on jalkojen sijaan pyörät, ja nenänä haarukka, sellaiseen pääsee kun vain matkustaa tarpeeksi kauan maailmasta toiseen ja askel kerrallaan lähestyy haluamaansa todellisuutta.</div><div><br /></div>Amberin kuningassuku on suuri ja riitaisa. Kadonneen kuningas Oberonin lapset ovat iän puolesta kuolemattomia, valtavan vahvoja, nopeita ja pystyviä, mutta tappavat kyllä toisiaan aina tilaisuuden tullen.<div><br /></div><div>Amber-saagan ensimmäiset viisi osaa kertovat prinssi Corwinista. Hän on yksi Oberonin kruununprinsseistä ja viettänyt satoja vuosia aikaa meidän maapallollamme. Täällä hän on jotenkin saanut tartunnan inhimillisyydestä ja käyttäytyy nykyään jokseenkin säädyllisesti (sisarustensa mielestä hyvin omituisen hempeästi). Corwin on menettänyt muistinsa ja tässä sarjan ensimmäisessä osassa pitkään vain hakee askelmerkkejään ja yrittää saada selville mitä maailmassa on oikein menossa. Kirjan loppupuolella Corwin päättää haastaa veljensä Ericin, joka on kaapannut itselleen Amberin kruunun. Amberin kruunu on se ainut, joka lopulta merkitsee mitään. Kuka tahansa Amberin perillisistä voisi kulkea johonkin varjomaailmaan ja hallita sitä yksinvaltiaana tai jumalana, mutta se ei kuitenkaan tuntuisi miltään, sillä vain Amber on totta.</div><div><br /></div><div>Amber-saaga on puhdasta voimafantasiaa. Corwinilla on supersankarin voimat ja hän on koko todellisuutta hallitsevan suvun kruununperillinen. Toki hänen vastustajansa ovat samoilla voimatasoilla, mikä ei tee Corwinin elämästä helppoa. Kaikilla sisaruksista on omat erikoisuutensa ja Corwin on esimerkiksi koko joukon sitkein ja paranee nopeimmin. Bravuurina Corwin esimerkiksi kasvattaa itselleen silmät takaisin, kun ne kerran poltetaan häneltä päästä pois.</div><div><br /></div><div>Kirja on suomennettu ehkä enemmän innostuneesti kuin täydellisesti. Englanti paistaa välillä läpi, mutta meininki on silti hyvä yhä käännöksen läpikin. Zelaznyn teksti on vauhdikasta ja hän rakentaa hienoa maailmaa, josta kerrotaan lukijalle juuri sopivasti, että kaikki tekee järkeä, mutta on kuitenkin mystillistä ja innostavaa.</div><div><br /></div><div>Amberin yhdeksän prinssiä -kirjassa käydään Corwinin ja Ericin ensimmäinen ottelu kruunusta, joka päättyy Ericin voittoon. Tarina on vauhdissa ja seuraavassa osassa olisi luvassa Corwinin paluu, koston kera.</div><div><br /></div><div>Kaikki on siis periaatteessa hienosti ja tästä olisi mukava jatkaa lukemista? </div><div><br /></div><div>Valitettavasti Zelaznyn teksti on tietyiltä osin vanhentunut erittäin epäarvokkaasti. Ei tämä millään tavalla ei-problemaattista toki ole ollut koskaan, mutta nykylukijana tätä on vain erittäin vaikea enää olla huomaamatta. Amberin yhdeksän prinssiä on tarina valkoisesta miehestä, joka on valtavan pystyvä ja fiksu ja vain toiset valkoiset miehet voivat olla hänen veroisiaan. Naiset ovat kuvassa mukana pelkästään pantavina seksiobjekteina tai toisaalta korostamassa tyhmyydellään miesten ylivertaisuutta. Parhaimmillaan naiset voi olla jonkun miehen vähän avuttomia kätyreitä. </div><div><br /></div><div>Kun Corwin esimerkiksi käy läpi vastustajiaan, vain veljeksillä on mitään väliä ja naiset voi harmittomina skipata laskuista täysin. Corwin pohtii kadonnutta isäänsä paljon, mutta Corwinin äitiä ei mainita kertaakaan. </div><div><br /></div><div>Toki tässä voisi periaatteessa olla vaikka joku ovela rakentaminen käynnissä ja myöhemmin kirjasarjassa tämä vielä toistaiseksi aika pahalta näyttävä misogynia jotenkin ratkaistaisiin tai osoitettaisiin miten se olikin Corwinin, eikä kirjailijan näkemys. Mikään tässä ensimmäisessä osassa ei kuitenkaan vielä anna viitteitä mistään sellaisesta.</div><div><br /></div><div>...ja silti tämä kirja jäi ihon alle positiivisessa mielessä. Niin helppoa ja menevää luettavaa, niin isoa mielikuvitusta ja visiota. Käytännössä ainutkertaista materiaalia. Päätin jo kertaalleen, että jätän tällä kertaa lukemisen tähän ensimmäiseen osaan, mutta ehkä voisi vielä toisenkin osan nyt kokeilla jossain kohdassa jos lukujono tyhjenee. </div><div><br /></div><div>Problemaattista, problemaattista, mutta noh. Ehkä 60-luku vain oli sellaista aikaa.</div><div><br /><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih_qKNkdnGzvjLi_vTtf2_xY8OnOCzCqNUVrcNs3ASPjKp-yrZlT5S-0wTjH5bB3kQI4xA-P4yO7oJ51prPn8RyxvozxHPrM1jrp8TRB9rvVYQumkJp2Wwdm5H1Ujc7bj_pQmh94BIa7bDwXOdR1t32mrj-qSUI_AwUUamVbckZfQRBjchLEOpg-tH01Iw/s500/51yju3q8WXL._AC_SY780_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="319" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih_qKNkdnGzvjLi_vTtf2_xY8OnOCzCqNUVrcNs3ASPjKp-yrZlT5S-0wTjH5bB3kQI4xA-P4yO7oJ51prPn8RyxvozxHPrM1jrp8TRB9rvVYQumkJp2Wwdm5H1Ujc7bj_pQmh94BIa7bDwXOdR1t32mrj-qSUI_AwUUamVbckZfQRBjchLEOpg-tH01Iw/s320/51yju3q8WXL._AC_SY780_.jpg" width="204" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;">Nostetaan rinnalle toinen mielikuvituksen jättiläisistä. <a href="https://www.tavaus.fi/2011/09/iain-m-banks-surface-detail.html"><b>Iain M. Banksin</b> Kulttuuri-kirjat</a> ovat perinteisempää scifiä, mutta visiota riittää näissäkin. Mikään Banksin kirja ei ole mitenkään virheetön, mutta ei Kulttuuria parempaa taustaa scifi-kirjoille vain ole.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-46953565192574217622023-07-25T13:12:00.001+03:002023-07-25T13:24:28.632+03:00Mario Puzo - The Godfather<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWUWrBEdAESf9D6znx4we-TjjX4J3bFHXoBKRcRHxdANJ3Cbz-UxkQV1BFOeojnTNduUJ25VI4pF9Wa_voOnJ6WU3vMfX-nWGkgyqwqOz1dZDraSGIzC4mVa-7W6R9KdWyc-qFeNIN55Hz2RkJh3vFZvaN4TLwQFdtBU6_zzPOUgGFsI48xK0uEsWPkLmt/s1310/3728A023-4969-42EA-8FE7-735885B2F2C3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1310" data-original-width="1160" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWUWrBEdAESf9D6znx4we-TjjX4J3bFHXoBKRcRHxdANJ3Cbz-UxkQV1BFOeojnTNduUJ25VI4pF9Wa_voOnJ6WU3vMfX-nWGkgyqwqOz1dZDraSGIzC4mVa-7W6R9KdWyc-qFeNIN55Hz2RkJh3vFZvaN4TLwQFdtBU6_zzPOUgGFsI48xK0uEsWPkLmt/w566-h640/3728A023-4969-42EA-8FE7-735885B2F2C3.jpg" width="566" /></a></div><br /><div><div>Klassikkoa kehiin! </div><div><br /></div><div>...en itse asiassa ole täysin varma, kuinka klassikko tämä on näin kirjana, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa oli lukea ja verrata klassikkoelokuvaan. En lopulta kyllä ihan hirveän tarkkaan muista leffaakaan kun sen katsomisesta alkaa olla jo niin pitkä aika. Anyways! Oleellisia elementtejä pystyi kuitenkin vertailemaan ja niin päin muisti tuntui toimivan, että kohdat, joita elokuvassa ei ollut mukana, pomppasivat kirjasta esiin selkeästi. </div><div><br /></div><div>Kummisetä kertoo luonnollisesti kummisetä Vito "Don" Corleonesta ja hänen ympärillään pyörivästä Corleonen mafiaperheestä. Don on herttainen ja avulias ihmisystävä, joka auttaa yhteisönsä jäseniä kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä pyydä vastalahjaksi muuta kuin auttamiensa ihmisten ystävyyttä. </div><div><br /></div><div>Ja jos nyt jonain päivänä kummisetä sattuu tarvitsemaan vastapalveluksen, on se vain luonnollista ja ystäväthän mielellään aina auttavat toisiaan muutenkin.</div><div><br /></div><div>Toisaalta jos Don Corleone ei saa haluamaansa tai joku asettuu yhteisen hyvän tielle olemalla jääräpäinen, kohtuuton, epärehellinen tai ahne, voi olla, että tällainen henkilö voi joutua johonkin onnettomuuteen tai muuten kokea vastoinkäymisiä elämässään. Riskinä voi olla esimerkiksi joutua tapaturmaisesti ammutuksi täyteen reikiä tai löytää aamulla lempihevosensa irtileikattu pää sängystään.</div><div><br /></div><div>Don Corleonella on vahva oma käsityksensä kunniasta ja kunnollisuudesta, joka vain sattuu eroamaan jonkin verran ympäröivän yhteiskunnan säännöistä ja laeista. Omista pidetään huolta, poliiseille annetaan vähän joululahjarahaa, jotta harmiton vedonlyönti voi jatkua, mutta toisaalta lapsille ei myydä huumeita jne. Don on hämmästyttävän sympaattinen ja pidettävä hahmo, mikä on lukiessa kauhean mukavaa, mutta näin jälkikäteen mietittynä aika kylmäävä opetus. Ihan Suomen politiikassa on juuri näkynyt kommentteja, miten joku ei varmasti ole natsi tai rasisti kun hän on niin mukava mies jne. Don Corleonen sympaattisuus voi olla sinällään aitoa, mutta se ei poista sitä puolta, että samaan aikaan hänen käskystään tapetaan ja ryöstetään toisaalla.</div></div><div><br /></div><div>The Godfatherissa näkyy kenties kirjan ikä siten, että kertoja pomppii villisti eri hahmojen välillä. Kirja esittelee tapahtumia eri henkilöiden näkökulmista ja välillä lukija tietää paljon enemmän kuin kirjan hahmot. Tämä on sellainen kerrontatapa, jota ei ole tullut vastaan pitkään aikaan. Nykyään tunnutaan suosivan paljon sitä versiota, jossa kertoja seuraa vain yhtä hahmoa, eikä tiedä periaatteessa kyseistä hahmoa enempää maailman asioista. </div><div><br /></div><div>The Godfatherissakin kertoja kyllä seuraa yhtä hahmoa kerrallaan, mutta hahmo vain vaihtuu usein. Jännittävä ensemble-meininki. Kirjassa on sinällään yksi koherentti juoni, mutta pääpointti on kuitenkin seurata Corleonen perheen elämää kuvauksena siitä, millaista mafian maailmassa on. Vain muutamat hahmot erottuvat joukosta jollain sisäisellä elämällä, loput ovat lähinnä italialaisia mafiosoja. Toisaalta mafian sääntöjä ja toimintatapoja käydään läpi monesta näkökulmasta ja se onkin kieltämättä varsin mielenkiintoista luettavaa.</div><div><br /></div><div>Kaikki kuluneimmat mafia-kliseet ovat myös mukana. Meinasi naurattaa kun joku ihan tosissaan sanoi, että "hän nukkuu kalojen kanssa", mutta eihän se tietysti mikään kulunut fraasi tämän ilmestyessä ole ollut. Kirjan perusteella mafia vaikuttaa olevan ihan sympaattinen ja rehti operaatio, mitä nyt tappavat toisiaan aina minkä tahansa petoksen kohdalla. Toisaalta naisten kohtelu on sisilialaisen mafian liepeillä varsin takapajuista. Naiset tekevät lapsia ja ruokaa ja rukoilevat murhamiesten sielujen puolesta ja sitten niitä hakataan aina tarvittaessa ja vähän muutenkin. Kai se on sitä ajan- ja paikankuvaa tämäkin, mutta mikään erityisen feministinen kirja ei ole nyt käsillä. Samalla voi miettiä kuinka ihannoitu kuva tässä mafiasta annetaan, mutta viihdettähän tämän varmaan on kuitenkin tarkoitus olla.</div><div><br /></div><div>The Godfatherin lopussa näyttämölle alkaa astua enemmän ja enemmän Donin poika Michael "Mike" Corleone. Michael on paljon vähemmän sympaattinen hahmo kuin nallekarhumainen isänsä. Michael yrittää aluksi olla osallistumatta "perheen" bisneksiin mitenkään, mutta erinäiset sattumukset vetävät hänet väkisin mukaan mafiapuuhiin. Don viettää viimeiset vuotensa rakentaen rauhaa. Michaelin osaksi taas jää kostaa kaikki kostamatta jääneet asiat ja ns. sitoa langanpäät yhteen. Mikellä ei ole vastaavaa mahdollisuutta esittää lupsakkaa kummisetää vaan hänen osansa kirjassa on suunnitella, järjestellä ja toteuttaa teloituksia vasemmalla ja oikealla. Tästä kaikesta hän selviytyy menettämättä sekuntiakaan yöunia. Don ei välttämättä ole "oikeasti" yhtään sen empaattisempi hahmo kuin Mike, mutta hänet vain nähdään lähinnä pussailemassa vauvoja ja olemassa järkevä, siinä missä Mike nähdään maksamassa verivelkoja.</div><div><br /></div><div>Salakavalan mielenkiintoinen kirja. Tästä löytää ihan tasoja näin kun jää miettimään. Toisaalta tämä oli luettavissa myös ihan vain menevänä ja mukaansatempaavana mafiaviihteenä. Näin jälkikäteen kirjoittaessa vain alkaa kiinnittää huomiota siihen esim. millainen isä Don oli tai miten Donin sympaattisuus ei välttämättä ole merkityksellistä, vaikka hahmona hän olikin ihana. Miken kylmyys myös lyö läpi vasta näin jälkikäteen. Oikein hauska. Tästä olisi vielä kaksi osaa olemassa, mutta en ole vielä oikein osannut päättää jatkaisinko niihin vai en. Ehkä pitää lopettaa kun bileet ovat parhaimmillaan.</div><div><br /></div><div>P.S. Harvinaisesti leffan katsominen paransi lukukokemusta. Marlon Brandon suoritus Don Corleonena on niin ikimuistoinen, että lukiessa oli hauskaa kuvitella Brando mumisemaan Donin repliikkejä. Yleensä en lukiessa käytännössä mieti miltä hahmot oikeasti näyttävät tai kuulostavat, mutta tällä kertaa sen sai ilmaiseksi kun vain lainasi Brandon elokuvasta Doniksi.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZUFJ64hlc_bRXBcfbFyqleRv8UekmhakmA2HhKQ97gQjqp03bLQo4c5_hl20kceNjY-obgHRYSzhGJQ5Y8NgXOgl9VkV6lgs7y7Mv8LVGPt-lHvPY-dA-yGLUhr6KYJuysW5pjRu29e3AgXrlxTPlACX9uiOnZe4FHrOnckOHj2YhQCQnc-Mh4B9w0q0f/s544/the-quantum-thief.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="353" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZUFJ64hlc_bRXBcfbFyqleRv8UekmhakmA2HhKQ97gQjqp03bLQo4c5_hl20kceNjY-obgHRYSzhGJQ5Y8NgXOgl9VkV6lgs7y7Mv8LVGPt-lHvPY-dA-yGLUhr6KYJuysW5pjRu29e3AgXrlxTPlACX9uiOnZe4FHrOnckOHj2YhQCQnc-Mh4B9w0q0f/s320/the-quantum-thief.jpg" width="208" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;">Erilainen rikoskirja, mutta kuitenkin. <b><a href="https://www.tavaus.fi/2022/10/hannu-rajaniemi-quantum-thief.html">Hannu Rajaniemen The Quantum Thief</a> </b>oli vahvaa avaruusoopperaa, mutta tämä olisi kannattanut jättää siihen ensimmäiseen osaan. Ensimmäinen kirja vahva, seuraavat sakkasivat pahasti, joten ehkä se voi toimia varoituksena pitäytyä ensimmäisessä osassa tämän mafiameininginkin suhteen.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-14780579258193374372023-07-09T09:15:00.002+03:002023-07-09T09:15:57.381+03:00Jane Austen - Persuasion<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlw5X3h3lCM54jBLYWwUiFismlNdyEwFFjTAz_M88QjC5nnrpyShl16uTOiTpeB8EV8EpFmJQv0nd7ofcxDdR7eY56VKJQWZrQ6-lBo7mWp86JF3YwUpcGZaaLc9jMjbBgGFhDSTcn2s2lLmDEUC4KuJe2M9TBl6JOtGRbA74HjxX1iJ0jFOw0e_iNisRt/s500/61YuwY8sM-L._SL500_.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlw5X3h3lCM54jBLYWwUiFismlNdyEwFFjTAz_M88QjC5nnrpyShl16uTOiTpeB8EV8EpFmJQv0nd7ofcxDdR7eY56VKJQWZrQ6-lBo7mWp86JF3YwUpcGZaaLc9jMjbBgGFhDSTcn2s2lLmDEUC4KuJe2M9TBl6JOtGRbA74HjxX1iJ0jFOw0e_iNisRt/w640-h640/61YuwY8sM-L._SL500_.jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Elämässä oli väli kevyelle ja takuuvarmalle kirjalle ja Audiblesta löytyi lupaava versio Jane Austenin Persuasionista. Kuunnelma, jossa kaikki hahmot erikseen näyteltyinä, välimusiikit ja ääniefektit ja kaikki. Sisältyy Audible-tilaukseen ja sisältää itse asiassa kuusi Austen-kirjaa. Aika hyvä diili. Jossain vaiheessa kyllä pitäisi vaatia Audiblelta jotain rahaa, jos hehkutan näitä sen tilaukseen sisältyviä juttuja vielä monta kertaa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Asiaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jane Austen ei varmaan tarvitse kauheasti esittelyjä. Tavauksesta löytyy ennen tätä itse asiassa vain yksi Austen-kirja, <a href="https://www.tavaus.fi/2021/09/jane-austen-emma.html">Emma</a>, joten mukava saada tännekin lisää hänen tuotantoaan. Austen ilahduttaa aina. Hyväntuulisen purevaa ivaa, tyydyttäviä suuria tunteita ja lopussa asiat menevät kivasti.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Persuasion Anne Elliotin tarinan. Annen ympäristö on täynnä erilailla rasittavia tai pönttöjä ihmisiä, mutta Anne on vakaa tolkun ihminen, joka ei ole liian kiinnostunut statuksesta tai oman asemansa edistämisestä. Ilmeisesti perinyt tämän edesmenneeltä äidiltään, koska kaikki muut Elliotit ovat jokseenkin sietämättömiä. Anne on ollut nuorena rakastunut kapteeni Wentworthiin, jonka kosintaan vastasi ympäristön paineen vuoksi kuitenkin lopulta kieltävästi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kapteeni Wentworth kuitenkin palaa maisemiin, yhä salskeana ja kunnollisena, mutta nyt myös vauraana. Persuasion seuraa miten Anne joutuu kohtaamaan kapteeni Wentworthin uudelleen ja tajuaa, että tunteet eivät ole hävinneet mihinkään.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Välillä Annen kapteeni Wentworth flirttailee yhteen suuntaan ja välillä ihan varmasti vihaa Annea, mutta lopussa kaikki meneekin jälleen hyvin. Austenin kirjoissa on hauskaa kun täysin varmat asiat kääntyvät lopulta aivan eri päin. Mitään ei voi sanoa oikeasti ääneen, joten hahmot päättelevät ja arvaavat asioita ja ovat valtavan varmoja yhdestä jos toisestakin seikasta, joka lopulta osoittautuu olevan aivan päin vastoin tai johtuvan jostain ihan muusta kuin mitä hahmo ajatteli. Toisaalta sitten kun heille kerrotaan miten asia menee oikeasti, he aina uskovat vilpittömästi siihen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jos jotain opetusta näistä kirjoista haluaa etsiä, niin siinä se olisi: Älä arvaa. Ja jos arvaat, niin usko kun korjataan. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Austenin hahmot on siitä ihania, että vaikka ne on ensin täysin vakuuttuneita, että kapteeni Wentworth on sekä ihastunut johonkuhun muuhun ja ainakin vihaa minua, niin sitten kun Wentworth sanoo, että itse asiassa homma on ihan päin vastoin, niin se uskotaan ja asiat jatkuvat kivasti oikeilla raiteillaan. Ei mitään turhaa draamaa enää sen jälkeen kun ihmiset pääsee puhumaan keskenään.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Persuasion on toisaalta ihan samaa sarjaa Austenin muiden kirjojen kanssa, mutta toisaalta jotain oleellisia eroja tässä on. Kertoja esimerkiksi ottaa selvästi vähemmän kantaa tarinan tapahtumiin kuin monissa muissa kirjoissa. Persuasionissa kertoja pitäytyy asioiden kuvailussa ja ivailee vähemmän pöntömpien hahmojen hölmöilyille suoraan. Onko tämä sitä show, don't telliä? Kirjan hahmogalleriassa on myös selviä eroja verrattuna muihin austeneihin. Kaikki paikat vilisevät kapteeneja ja maalaisaateliset taas ovat enemmän taka-alalla. Eihän Austenin maalaisaateliset ole olleet mitään hengen jättiläisiä ehkä yleisesti muutenkaan, mutta Persuasionissa he eivät ole edes sympaattisia. Janen isä ja siskot ovat vain pikkumaisia, pinnallisia ja epämiellyttäviä, siinä missä esim. Emman isä oli sentään kauhean mukava vaikka olikin hölmö kuin mikä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Persuanionista voisi tehdä varmasti tosi syvällisen analyysin, mutta mukavasti tämä toimi ihan näin vain kuunneltuna ja nautittuna aivan yhtä hyvin. Jos jonain tulevaisuuden hetkenä haluaa lukea yhden satunnaisen austenin uudelleen, niin en minä varmaan ensimmäisenä juuri tähän tartu, mutta silti oikein vahva esitys jälleen Jane Austenilta.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMaLcoUc5jnbbngoXWWc8ze15poHYpnCG-x02ZhFtXQVFetlW9eaJaNEClFujzNPyfpmz_yRe0f12P39tj4eDvE7z3MYNXaM8vBJiHa9L1ITBTDc3JvuJhJXJxNprmfXkjNEu4cYOjdOywdSWrlTe3t4LT2-nYF_tKyY1wqdYDQqRXUVOGthxmV129CTan/s1000/D29BEC9C-E1C9-4136-9175-BE5AF3943715.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="625" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMaLcoUc5jnbbngoXWWc8ze15poHYpnCG-x02ZhFtXQVFetlW9eaJaNEClFujzNPyfpmz_yRe0f12P39tj4eDvE7z3MYNXaM8vBJiHa9L1ITBTDc3JvuJhJXJxNprmfXkjNEu4cYOjdOywdSWrlTe3t4LT2-nYF_tKyY1wqdYDQqRXUVOGthxmV129CTan/s320/D29BEC9C-E1C9-4136-9175-BE5AF3943715.jpeg" width="200" /></a></div><br /><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Se ainut toinen <b>Austen</b> Tavauksessa on <a href="https://www.tavaus.fi/2021/09/jane-austen-emma.html">Emma</a>. Tämä on vähän pienempi klassikko kuin isoimmat Austenit, mutta itse pidin tästä kyllä erittäin paljon. Välillä vähän rankkaa luettavaa kun jotkut hahmot ovat aidon piinallista seuraa/luettavaa, mutta lopussa kiitos seisoo. </span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIke2pXzgaVo_k9GvkJYfX5ucB_Zn-Aj2ZHFDRR7qz2vvaQf9gVQyBraEVuOmx64Zp8A-npDOSiGlRK3ndZPn6muxrknkiAy5jt0928FLd0qweGO4vMErcbUkwSxzuDh7JlNiJUTXs-lEAhQupKqBMUTxayjUA3y85qqcQhezS2eBrL-u2laoHibzNv3g-/s1464/fingersmithj.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1464" data-original-width="928" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIke2pXzgaVo_k9GvkJYfX5ucB_Zn-Aj2ZHFDRR7qz2vvaQf9gVQyBraEVuOmx64Zp8A-npDOSiGlRK3ndZPn6muxrknkiAy5jt0928FLd0qweGO4vMErcbUkwSxzuDh7JlNiJUTXs-lEAhQupKqBMUTxayjUA3y85qqcQhezS2eBrL-u2laoHibzNv3g-/s320/fingersmithj.png" width="203" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><font><div style="text-align: center;"><b>Sarah Waters</b>, tuo pimeyden Jane Austen. <a href="https://www.tavaus.fi/2020/05/sarah-waters-fingersmith.html">Fingersmith</a> oli harvinaisen ansiokas kirja, vaikkei nyt ihan samalla tavalla varmasti ajaton klassikko kuin Austenit.</div></font></blockquote></td></tr></tbody></table></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-87944080593982494842023-07-03T14:05:00.003+03:002023-07-03T14:26:08.144+03:00The Chemical Wedding of Christian Rosenkreutz<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEffcuFL-O9s1s1Hz3rZHkxgxmASvzaYCIASjs39QWtLuYsDojh6jjtVqpgcStnKD91zuSw4gNhA-tjWTzdtZaa_ymRXh77OjpiwTyytuIkyNWMQurjfnBmOTsQOEGCBnbLfJ2nNiLk19bZZyIfCI3sKrbXqU1vGRn4b1HIK7pQrUGSGdhfDLqgjzG2Xre/s500/51HH74p7R-L._SL500_.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="The chemical wedding -kirjan kansi" border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEffcuFL-O9s1s1Hz3rZHkxgxmASvzaYCIASjs39QWtLuYsDojh6jjtVqpgcStnKD91zuSw4gNhA-tjWTzdtZaa_ymRXh77OjpiwTyytuIkyNWMQurjfnBmOTsQOEGCBnbLfJ2nNiLk19bZZyIfCI3sKrbXqU1vGRn4b1HIK7pQrUGSGdhfDLqgjzG2Xre/w400-h400/51HH74p7R-L._SL500_.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Aktivoin pitkästä aikaa Audiblen tilauksen ja kaivoin sen syövereistä esiin The Chemical Wedding -kirjan. Tämä on ajatuksena tuttu lähinnä Bruce Dickinsonin vanhasta albumista ja yleisesti jotenkin ajatuksena, että tämä on joku juttu. Itse teos ei kuitenkaan ollut mitenkään tuttu. </div><div><br /></div>Kyseessä on kulttiklassikko 1600-luvulta. John Crowley on tuottanut uuden version teoksesta ja myös lukenut sen äänikirjaksi. Crowley on selvästi intohimoinen harrastaja ja koostanut kirjaan mukaan välihuomioita ja selvennyksiä, joita kirja kieltämättä tarvitseekin. Jos tämän olisi lukenut aivan sellaisenaan, olisi kyllä ollut varmasti varsin pihalla siitä, mitä oikein on menossa. <div><br /></div><div>Crowley esipuheessaan kertoo, että hän yrittää tarjota kirjasta version ilman suurempaa tulkintaa, ihan vain tarinana. Todellisuudessa hän kuitenkin on liittänyt mukaan varsin paljon selvennyksiä, alaviitteitä ja tulkintoja siitä, mitä milloinkin kirjassa voi olla menossa. Toisaalta tämä on kyllä varmaan niitä kirjoja, joista on olemassa myös versioita, joiden alaviitteet ja kustannustoimittajan huomautukset muodostavat merkittävästi paljon itse kirjaa pidemmän kokonaisuuden. Siihen nähden Crowleyn versio on varsin kohtuullinen ja huomautukset lähinnä palvelevat tarinaa eivätkä eksytä lukijaa mihinkään vaihtoehtoisten tulkintojen hetteiköille niin pitkäksi aikaa, että itse tarina häviäisi näkyvistä kokonaan.</div><div><br /></div><div>The Chemical Wedding on nimellisesti tarina Christian Rosencreutzin osallistumisesta kuninkaallisiin häihin. Kirjan alussa Christian saa kutsun osallistua häihin, joihin hän matkustaa ja joissa hän kokee erilaisia haasteita ja suorittaa erilaisia tehtäviä. Kaikki on kuitenkin erittäin allegorista tai satumaista jo alusta lähtien. Kutsun toimittaa pasuunaa soittava enkeli, Christianin matka on täynnä saduista tuttuja portinvartijoita ja tehtäviä ja hääpaikalla meno menee jatkuvasti vain mystisemmäksi. Sielut vaeltaa, noidankattilat porisee. The Chemical Weddingiä on aika vaikea yrittää tiivistää mitenkään kovin luontevasti, koska koko homma muistuttaa niin paljon unta tai toisaalta jotain koodilla kirjoitettua ohjelmanjulistusta. Vähän kuin yrittäisi selittää Näin puhui Zarathustran juonen ottamatta huomioon, että kyseessä on myös paljon muuta kuin romaani. </div><div><br /></div><div>The Chemical Weddiningin kohdalla ongelmana on, että kukaan ei tiedä mitä tämän pitäisi olla. Pitäisikö tämä lukea tarinana vai jonain alkemistien reseptinä, yhteiskuntakritiikkinä vai onko kyseessä ihan vain puhtaasti 1600-luvun ihmisille vitsailua? Vaikea sanoa. Kukaan ei tiedä.</div><div><br /></div><div>Ei tätä oikein kirjana osaa suositella, mutta kyllä tämän kuuntelu ihan kokemus oli. Crowleyn versio on varmasti hyvä tähän tutustumista varten ja sisältyy ilmaisena mihin tahansa Audiblen tilaukseen. Vaikea sanoa mitä tästä jäi käteen, mutta toisaalta jos kokemus oli kiinnostava ja viihdyttävä niin ehkä se jo ihan riittää.</div><div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-fHzJgz23Wv7Xvokqa7ojoVRgf5Ab05M0ld4pf-dJoPS59faZcbgzZjzlZzN1f6xAvg_4JSJ0314UCXE0Chwm6DJQwkr2C1mHLqnbxbO2QB9tyhhoB2Wegm56mkCclM98f8OioYE7Izu8Lj92dI7HaS1HB3-TrFkYNn81O9pbyXxa8iH0DSSnCJl-EZg1/s713/md_0021d4c5df7e793858dc16ce.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="713" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-fHzJgz23Wv7Xvokqa7ojoVRgf5Ab05M0ld4pf-dJoPS59faZcbgzZjzlZzN1f6xAvg_4JSJ0314UCXE0Chwm6DJQwkr2C1mHLqnbxbO2QB9tyhhoB2Wegm56mkCclM98f8OioYE7Izu8Lj92dI7HaS1HB3-TrFkYNn81O9pbyXxa8iH0DSSnCJl-EZg1/s320/md_0021d4c5df7e793858dc16ce.jpg" width="224" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Kiinnostavaksi ja hämmentäväksi voisi sanoa myös <b>Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustraa</b>. Tämä on tavattu täällä jo kahdesti</span><span style="font-size: small;">. Ensin vuonna <a href="https://www.tavaus.fi/2009/12/friedrich-nietzsche-nain-puhui.html">2009</a> ja sitten <a href="https://www.tavaus.fi/2011/07/friedrich-nietzsche-nain-puhui.html">2011</a>. Pian varmaan olisi aika palata tähänkin. Kuvaksi otettu Basam Booksin vuoden 2018 näköispainos Aarni Koudan Zarathustra-käännöksestä vuodelta 1907! Tästä versiosta ainakin itseltäni kuitenkin puuttuu säännöllisesti sivuja välistä, mikä on harmillista.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-78241087154691258702023-05-24T13:10:00.002+03:002023-05-25T09:22:35.367+03:00Lauren Groff - Mestarinna<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTcBiq-OTyc9hYIiNxEcGIjrtdzfYyJ1-HxD-CIHpjA8iWeHpwfeVWH6QQa1Wps3PjwXLCxABA0u9fs-2subQPovJIeRXi7DPq1MFcwimPT-Fmj-YppJ4gBUA4bSUtJ7HLtnviCHMp7iWVpK3YaT-8bHnflMwGdbTlj9p7jRffO7HpFdpcJIOD6RndLQ/s640/Mestarinna.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Mestarinna-kirjan kansi" border="0" data-original-height="640" data-original-width="430" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTcBiq-OTyc9hYIiNxEcGIjrtdzfYyJ1-HxD-CIHpjA8iWeHpwfeVWH6QQa1Wps3PjwXLCxABA0u9fs-2subQPovJIeRXi7DPq1MFcwimPT-Fmj-YppJ4gBUA4bSUtJ7HLtnviCHMp7iWVpK3YaT-8bHnflMwGdbTlj9p7jRffO7HpFdpcJIOD6RndLQ/w430-h640/Mestarinna.jpg" width="430" /></a></div><div><br /></div><div>Vähän epätyypillinen kirjavalinta minulta, mutta toisaalta myös ei! Lauren Groffin Mestarinna on sekä mystillinen tarina voimakkaasta naishahmosta (enemmän tyypillinen valinta) että historiallisesti tarkka kronikka luostarielämästä 1100-luvulla (epätyypillinen valinta). Jos olisin etukäteen tiennyt kronikkapuolesta, olisin varmasti suhtautunut tähän huomattavasti epäilevämmin, mutta onneksi nyt lähti lukemaan vailla suurempia ennakko-odotuksia.</div><div><br /></div><div>Mestarinna kertoo Marie de Francen elämäntarinan. Marie on todellinen historian henkilö, mutta kirjassa kerrottava elämäntarina on toisaalta erittäin fiktiivinen. Marie on kuninkaan äpärälapsi, joka jää jo nuorena orvoksi ja kasvaa vahvaksi soturiprinsessaksi. Hän on etevä ja pystyvä, mutta hoviin hänen kolho maalaisjuurevuutensa ei sovi. Kuningatar Eleonoora Akvitanialainen lähettää hänet pois hovista hämmentämästä kuvioita Englantiin, Jumalan selän taakse, rutiköyhään nunnaluostariin priorittareksi. Priorittarena Marie on hierarkiassa abbedissasta seuraava ja vastaa luostarin käytännön asioista: karjasta, vuokrista, vaatteista ja muusta.</div><div><br /></div><div>Aluksi kaikki on aivan hunningolla. Vuokralaiset eivät maksa vuokriaan, väki näkee nälkää ja muutenkin on kurjaa, kylmää ja ankeaa. Alkuun Marie haikailee lähinnä pääsevänsä pois luostarista. Hän kirjoittaa Eleonooralle kokoelman lai-runoja, joiden uskoo ihastuttavan kuningatarta niin paljon, että hän pyörtäisi päätöksensä ja kutsuisi Marien takaisin hoviin. Nämä lai-runot ovat linkki todelliseen Marie de Franceen, joka tunnetaan varsinaisesti runoilijana. Ilmeisesti Marie de Francen on kuitenkin myös epäilty olleen Shaftesburyn luostarin abbedissa Marie, mikä on Lauren Groffin lähtöoletus Mestarinna kirjalle.</div><div><br /></div><div>Yleensä aina paheksun ja suhtaudun nuivasti tositapahtumiin pohjautuviin tarinoihin. Mestarinnassa linkki todelliseen historiaan on kuitenkin niin hatara, että tämä ei juurikaan haittaa lukukokemusta. Tilanne on itse asiassa hyvin vastaava kuin aiemmin lukemassani <a href="https://www.tavaus.fi/2022/09/anneli-kanto-rottien-pyhimys.html">Rottien pyhimys</a> -kirjassa!</div><div><br /></div><div>Marien runoteos ei kuitenkaan liikuta Eleonooraa ja Marie joutuu tottumaan ajatukseen pysyvästä luostarielämästä. Tämän jälkeen hän nopeasti näyttää todelliset kyntensä ja alkaa laittaa vauhdilla luostarin asioita järjestykseen. Vuokralaiset kurmootetaan kuriin ja nuhteeseen ja muutenkin päättäväinen ja näkemyksellinen taloudenpito alkaa viedä asioita parempaan suuntaan. Lopulta muistot nälänhädän ajoista ovat niin etäisiä, että luostarin nykyisen yltäkylläisyyden keskellä niitä on vaikea uskoa edes todeksi. Kirja seuraa Marien vaiheita prioriajoista eteenpäin kun hänestä tulee lopulta luostarin abbedissa ja jopa sitten aivan vanhuuden päiviin ja hautaan saakka.</div><div><br /></div><div>Kronikkamaisuus korostuu mitä pidemmälle kirja etenee. Aluksi meno on vauhdikasta ja kirja muistuttaa romaania, jossa on joku tietty koherentti tarina ja jonkin sortin draaman kaari. Tämä saattoi olla kuitenkin minulta toiveajattelua. Kirjan edetessä ja vuosikymmenten vaihtuessa käy ilmeiseksi, että tässä mennäänkin nyt vain järjestyksessä hamaan loppuun saakka ja ihmiset kuolevat vanhuuteen ja asiat katoavat historian hämärään. Marien erittäin edistyksellinen yksityisajattelu jää yhden ihmisiän mittaiseksi tähdenlennoksi. Kirja esittää kysymykset, että jos Marien ajatukset olisivat jääneet aikoinaan elämään ja vaikuttamaan historian suuntaan, olisiko maailma nykyään erilainen?</div><div><br /></div><div>No, niin ei kuitenkaan käynyt vaan Marien yksityisajattelu päätyy takkaan ja keskiaika jatkuu yhtä pimeänä kuin jos Marieta ei olisi ollutkaan.</div><div><br /></div><div>En ollut valtavan tyytyväinen tällaiseen lopetukseen, mutta ei sille toisaalta vaihtoehtojakaan pahemmin ollut. Faktoihin ja todelliseen historiantutkimukseen pohjautuva kirja ei varmaan olisi voinut yhtäkkiä kirjoittaa koko Euroopan historiaa uusiksi. Kronikkamainen tyyli taas sulki pois sen, että tarinan olisi voinut lopettaa "kesken" johonkin draaman kaaren puolesta otolliseen ja suoraviivaisemmin tyydyttävään kohtaan.</div><div><br /></div><div>Kirjan Marie parantaa luostarinsa nunnien elämää huikeasti ja muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi päivittäisen arjen tasolla. Se vain on helppo unohtaa kun lopussa kaikki merkittävimmät edistysaskelet uppoeavat historian mutapohjaan ja häviävät näkyvistä pysyvästi.</div><div><br /></div><div>Kirjaa lukiessa mietin, että onko tämä joku <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Hildegard_of_Bingen">Hildegard von Bingen</a> -fanifiktio. Vasta lukemisen jälkeen selvisi, että Marie pohjautuikin ihan toiseen historialliseen henkilöön. Oikeasta Marie de Francesta ei tiedetä juuri mitään ja siksi Mestarinnan visio on ihan yhtä perusteltu kuin mikä tahansa muukin. Marielta jääneet runot ilmeisesti kuitenkin tukevat kuvaa edistyksellisestä ajattelijasta, jolla oli mielipiteitä naisten toimijuudesta yhteiskunnassa ja varsinkin rakkaudessa. </div><div><br /></div><div>Erityishuomio siitä, että kerrankin on käsillä kirja, jossa miehet ovat ihan puhtaasti statisteja ja marginaalissa. Miehet ovat nunnaluostarille vakava uhka, lähinnä koska aina kun miehiä on lähettyvillä joku tulee kuitenkin raskaaksi. Yhdessä vaiheessa kaupungin miehet järjestävät jopa ihan aseellisen hyökkäyksen luostariin. Tästä huolimatta yhtään miestä ei taideta mainita nimellä koko kirjassa. Jopa kuninkaat ovat vain kuningattaren puolisoita tai jälkeläisiä. Mikä hauska valinta.</div><div><br /></div><div>Summa summarum, ihan kiva kirja! Ainakin jos tällaisista tykkää ja oikeastaan jopa jos ei. Kieli oli hauskaa ja varsinkin kirjan alkupuolella Marien tempaukset ovat erittäin tyydyttävää luettavaa. Kronologinen jyskytys vuosikymmenestä toiseen ei ole minun lempityylini, mutta senkin puolesta mukavaa, että nyt tuli silti luettua tämänkin tyylilajin edustaja.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMz9U_MNGG_EX2AmoD4LH_E_Vr84Iet7FNlaBVIthpzf1tvVB_VFBN-NLO82IHrDg6Svx8iSsOcpgdfai9M2Cz-8znJaLjsr3E0KuoZHr13YftHXhgNY5XjeilMOUm5DwAjGKJxxRxx5oZZ-gfAJsq82TDFRiPY62CE7Mu3A5qJ6JpDMcQeFCRCtt1cA/s449/rottien_pyhimys.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="304" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMz9U_MNGG_EX2AmoD4LH_E_Vr84Iet7FNlaBVIthpzf1tvVB_VFBN-NLO82IHrDg6Svx8iSsOcpgdfai9M2Cz-8znJaLjsr3E0KuoZHr13YftHXhgNY5XjeilMOUm5DwAjGKJxxRxx5oZZ-gfAJsq82TDFRiPY62CE7Mu3A5qJ6JpDMcQeFCRCtt1cA/s320/rottien_pyhimys.jpg" width="217" /></a></div><br /><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><b>Anneli Kannon</b> kirja <a href="https://www.tavaus.fi/2022/09/anneli-kanto-rottien-pyhimys.html"><b>Rottien pyhimys</b></a> on myös historiapohjainen ja umpifiktiivinen tarina menneiltä ajoilta</span><span style="font-size: small;">. Katolinen kirkko on tässäkin kirjassa uskonnollinen kehys, mutta tällä kertaa ollaan 1500-luvun Suomessa. Meininki on vapaamielisempää ja kirja "romaanimaisempi", sillä kertomuksessa on selkeät taitekohtansa, käänteensä ja loppunsa. Näistä kahdesta kirjasta pidin itse enemmän Rottien pyhimyksestä, mutta varmaan lähinnä henkilökohtaisten mieltymysten vuoksi.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-16815172220741291352023-05-12T12:23:00.003+03:002023-05-12T12:23:52.417+03:00Alba de Céspedes - Kielletty päiväkirja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxSlrKKEzeGC-qC4sQUJPqNFdewG1bj83XGUCSKI21nf7HZK1SAi-WhQc3j8mYMC5iQhGnuAQvFoyeTeE8M3x6fDuqetmHhar2oN_r4npzjFh4YUT8iIuwnEN25Ra_ICjKdpcD5aTjSTzaFHe0cdvnOPopLDxEY8LDd29EukJZlc3XAVN9fX2IkKZ6Dw/s892/CleanShot%202023-05-11%20at%2013.56.48@2x.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kielletty päiväkirja -kirjan kansi" border="0" data-original-height="886" data-original-width="892" height="636" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxSlrKKEzeGC-qC4sQUJPqNFdewG1bj83XGUCSKI21nf7HZK1SAi-WhQc3j8mYMC5iQhGnuAQvFoyeTeE8M3x6fDuqetmHhar2oN_r4npzjFh4YUT8iIuwnEN25Ra_ICjKdpcD5aTjSTzaFHe0cdvnOPopLDxEY8LDd29EukJZlc3XAVN9fX2IkKZ6Dw/w640-h636/CleanShot%202023-05-11%20at%2013.56.48@2x.png" width="640" /></a></div><div>Rankkaa ajankuvaa luvassa tällä kertaa! Kulttiklassikko Italiasta. Nainen ostaa päiväkirjan, joka johdattaa hänet turmiollisen itsenäisen ajattelun tielle. Jännä ja hauska ja raivostuttava kirja, parhaalla mahdollisella tavalla.</div><div><br /></div><div>Rouva Valeria Cossati ostaa päähänpistona itselleen mustakantisen vihkon. Vihkosta tulee hänen kielletty päiväkirjansa, jota on kirjoitettava salaa mieheltä ja pian aikuisilta lapsilta. Tämä ei olekaan helppoa, koska kaikki yhä asuvat kotona, samassa pienessä asunnossa. Ajat ovatkin kovia ja Valeria joutuu oikean ja kunnollisen kotiäitiyden sijaan käymään töissä. Valeria on töissä käymistä lukuunottamatta kuitenkin lokeroitu puhtaasti äidiksi. Jopa oma aviomies kutsuu häntä äidiksi.</div><div><br /></div><div>Päiväkirjan kirjoittaminen havahduttaa Valerian siihen, ettei hänellä ole mitään omaa. Lapsetkin ovat kasvaneet suuriksi, omaksuneet nykyajan radikaaleja tapoja ja uhkaavat itsenäistyä hänestä lopullisesti. Kotona ei ole mitään paikkaa jossa kirjoittaa, eikä sellaista voi edes vaatia. Jos joku saisi tietää päiväkirjasta, se saatettaisiin heti lukea. Siksi päiväkirjalle pitää keksiä jatkuvasti uusia piiloja ja kirjoittaminen pitää tehdä öisin alati kiinnijäämistä peläten. Alkuosa kirjasta meneekin pitkälti siihen kun Valeria raivaa henkisesti itselleen tilaa kirjoittaa. Vähitellen hän tottuu päiväkirjan piilotteluun ja jatkuva kipuilu kirjoittamisen suhteen alkaa antaa tilaa laajemmalle keski-iän kriisille.</div><div><br /></div><div>Kielletty päiväkirja on monella kuvaa tapaus 43-vuotiaan italialaisrouvan keski-iän kriisistä. Maailma muuttuu, mutta voiko itse enää muuttua? Mitä Valerialle itselleen on vielä jäljellä? Voisi olla paljonkin, mutta pystyykö tilaisuuksiin ja muutoksiin tarttumaan vai ovatko urat jo liian syvällä, että niistä ei pääse ylös?</div><div><br /></div><div>Kirjan rankin osuus on nähdä tuon ajan italialaista perhemallia liikkeessä. Aviomies on määritelmällisesti perheen pää, vaikka Cossatin perheessä isä tienaa vain saman verran kuin vaimonsa ja lisäksi jättää kaikki perheen tunnetyön ja kotityöt vaimolleen. Samoin esikoispojalla on oikeus komennella siskoaan ja äitiään miten haluaa. Kukaan ei kyseenalaista tätä missään vaiheessa vaan näin asiat vain olevat. Nykyihmiselle kuvion epäreiluus on piinallista luettavaa.</div><div><br /></div><div>Toisaalta Valerian omat arvot ovat aivan yhtä retrot. Hän puolustaa naisten kontrollointiin keskittyvää arvojärjestelmää aivan yhtä kiihkeästi kuin kirjan miehet. Lopulta ehkä paljon kiihkeämmin, koska miehet eivät selvästi ole ajatelleet koko asiaa koskaan ja Valeria taas huomaa päiväkirjaa kirjoittaessaan olevansa itsekin järjestelmän kontrollin uhri. Tästä huolimatta hän sekä tyytyy omaan osaansa ja uusintaa samoja malleja tyttärensä kohdalla voimatta itselleen mitään.</div><div><br /></div><div>Uudessa kirjassa tämmöinen kuvaus olisi varmaan jotenkin holhoavan tuntuista. Kielletty päiväkirja on toisaalta aikalaiskuvausta ja masentavan jäykkä arvomaailma tuntuu todelta. Nykykirjailijan olisi varmaan ollut vaikea tasapainoilla sen välillä, että kirjoittaa menneisyyden kotirouvasta joko nykylukijalle samastuttavan, epärealistisen ihannoidun vapaa-ajattelijan tai toisaalta alentuvan kuuloisen kuvauksen betonipäisestä konservatiivista. Kielletyssä päiväkirjassa sopiva tasapaino löytyy hienosti.</div><div><br /></div><div>Kirjassa tapahtuu lopulta aika vähän mitään dramaattista. Vaaralliset ja lupaavat tilanteet pitkälti vältetään, vaikka skandaalille perusteita olisikin mukana. Kirjan loppu ei ole varsinaisesti onnellinen, joskaan ei nyt surullinenkaan: elämä jatkuu, entisellään, mutta uusi maailma sentään jo vähän kajastaa ainakin joillekin.</div><div><br /></div><div>Perheen lapset näyttävät mielenkiintoisesti reittejä tulevaisuuteen. Esikoispoika jatkaa isänsä jalanjäljissä, sysäten perheen naisille vastuun valinnoistaan ja antaen virran kuljettaa itseään. Naiset hoitavat asiat kuntoon kyllä. Nuorempi tytär taas valitsee toisin. Hän pakenee maailmasta, jonka äitinsä Valeria jo onnistui päiväkirjaa kirjoittaessa huomaamaan. Valeria itse kuitenkin vielä jää, tai jättäytyy, menneeseen maailmaan perheen miesten kanssa.</div><div><br /></div><div>Vahva esitys. Jälkikäteen vähän ihmetytti millaisen 500-sivuisen "vihkon" Valeria oikein on hankkinut kun koko kirjan pärjää samalla päiväkirjalla, mutta kuuntelemisen aikana tällaista ei ehtinyt miettiä. Raskasta on nykyfeministille lukea 50-luvun Italian perhejärjestyksestä, mutta ehkä se kasvattaa luonnetta. Hieno, sopivalla tavalla rankka ja hempeä teos. Kiva kun tuli kuunneltua.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEc0gs0XqEaUoHYGDe26WN_SqLzD8x64R5CCe_Snpy9vYtQPy6X4WyV8ZEGs61mgXYNe3ZzdiqRYpVixE01zREE7rsbarprw7eHwmWSCwKgOkqyXP_hVKIO9H04VubwHUVZECbiXA6bISD_UOQOC-klHTkkcpSA_SkGf0eMR54K9JbSU9LZrAuufstCA/s1519/358F6B5E-1829-49D1-B6C3-C215899606F4.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1519" data-original-width="988" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEc0gs0XqEaUoHYGDe26WN_SqLzD8x64R5CCe_Snpy9vYtQPy6X4WyV8ZEGs61mgXYNe3ZzdiqRYpVixE01zREE7rsbarprw7eHwmWSCwKgOkqyXP_hVKIO9H04VubwHUVZECbiXA6bISD_UOQOC-klHTkkcpSA_SkGf0eMR54K9JbSU9LZrAuufstCA/s320/358F6B5E-1829-49D1-B6C3-C215899606F4.jpeg" width="208" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Rinnalle <b>Han Kangin</b> huikea <b><a href="https://www.tavaus.fi/2020/05/han-kang-vegetarian.html">The Vegetarian</a></b>. Kertoo toisesta jäykästä yhteiskunnasta, jossa roolit ovat voimakkaita ja niiden murtaminen vaatii väkivaltaa, lähinnä itseään kohtaan</span><span style="font-size: small;">. Rankka, hieno kirja.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-2897223755505708262023-04-27T14:41:00.005+03:002023-04-27T14:42:13.551+03:00Paul Auster - Moon Palace<div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHUSQx2rT5z_B0dAK9GfJ7gljOmLsQXPZiNiCdJnSS8eHWMFifxSkVFgexmzUAbH7P27QVeWM52Snn_dS8y3wy-QA9j6dsGUWXTBIv0gm6eCXbX7zFqGskTR0AM3wJQWF6SPyGtXo5klc4mJWFAuDKDBRc11IuVhjZPwT_xZbvINYtBBdlM_5gqn3EYw/s500/51d+eDEBfTL._SL500_.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHUSQx2rT5z_B0dAK9GfJ7gljOmLsQXPZiNiCdJnSS8eHWMFifxSkVFgexmzUAbH7P27QVeWM52Snn_dS8y3wy-QA9j6dsGUWXTBIv0gm6eCXbX7zFqGskTR0AM3wJQWF6SPyGtXo5klc4mJWFAuDKDBRc11IuVhjZPwT_xZbvINYtBBdlM_5gqn3EYw/w640-h640/51d+eDEBfTL._SL500_.jpg" width="640" /></a></div><br /><div>Audible syövereistä löytyi Paul Austerin kirja, joka oli sinne joskus vuosia sitten unohtunut. Aika austermainen tapa aloittaa kirjan lukeminen.</div><div><br /></div><div>Paul Auster on jännä kirjailija, kun hän on selvästi niin taitava kirjoittaja ja joku jännittävä tunnelma leijuu aina kaikkien Austerin kirjojen yläpuolella, mutta lopulta ne kirjat on silti aina vain aika hyviä. Austerin kirjat onkin minulle usein jotenkin selittämättömästi yhtä aikaa sekä kiinnostavia että tylsiä. Moon Palace tuntuisi olevan tyylipuhdas Auster tässä mielessä, mutta myös muutenkin: eksyksissä ollaan, käänteet ovat epätodennäköisiä ja jonkin mystisen kanssa flirttaillaan.</div><div><br /></div><div>Silti mukana ei ole mitään oikeasti mahdotonta tai niin poskettoman epätodennäköistä kuin esim. Kurt Vonnegutin kirjoissa. Austerilla genre ei taitu uuskomman tai spekulatiivisen puolelle, mikä kieltämättä on itselleni aina vähän pettymys.</div><div><br /></div><div>Moon Palace on Marco Stanley Fogg -nimisen henkilön tarina. Kertoja on itse Fogg, joka esittelee nuoruutensa käänteitä nyt jo ilmeisesti ainakin keski-ikäisenä miehenä. Kertojan reunahuomautuksista ja (varsinaisen tarinan näkökulmasta) tulevaisuudessa tapahtuvista muisteloista käy selväksi, että Fogg itse selvisi seikkailuistaan ainakin sen verran ehjänä ja tolpillaan, että sai kirjoitettua niistä koherentin tarinan ja ehkä vielä julkaistuakin sen. Kerronnan tyylistä ja pienistä "tulevaisuuden" fragmenteista tulee sellainen kuva, että kertojalla menee nykyään ihan kohtuullisesti.</div><div><br /></div><div>Tämä on sinällään aika hauska ja austermainen valinta. Nuoruuden seikkailut ovat ohi, nykyään ollaan vain vähän hahmottomia aikuisia. Eikö mikään nuoruuden sekoilujen jälkeen ole tuntunut miltään vai miksei mistään kerrota mitään? Onko tarinassa seikkailevalla nuorella miehellä ja tarinaa kertovalla aikuisella miehellä muuta yhteistä kuin muistot? Miten puiston pensaassa nälkään ja maailmantuskaan kuolevasta tyypistä tulee ehkä keskiluokkainen julkaisukelpoiset muistelmat kirjoittava normaali kaveri?</div><div><br /></div><div>Auster ei toki suoraan kerro, että näin tapahtuu. Eniten huomiota siis varmaan kannattaa kiinnittää siihen, mitä kirjassa varsinaisesti kerrotaan tapahtuvan. Moon Palace käy läpi Foggin lapsuuden, opiskelu-ja kulkuriajat ja miten hän päätyy erikoisen Thomas Effing-hahmon seuralaiseksi. Effingin kautta Fogg sitten päätyy yllättäen myös oman sukunsa jäljille.</div><div><br /></div><div>Toisiinsa liittymättömät sattumukset kiertävät tarinan yhä tiukemmin keräksi, jossa kaikki langanpäät ovatkin osa samaa kokonaisuutta. Täysikuu seuraa symbolina ja teemana läpi kirjan ja putkahtaa esiin aina jostain uudesta (tai vanhasta) suunnasta.</div><div><br /></div><div>Välissä seuraa paljastus: en tajua symboliikkaa tarinoissa. Miksi se Kuu aina ilmestyy jostain? Miksi Foggin historia palautuu Effingiin? Mikä merkitys on sillä, että sukulaiset löytyvät ja kuolevat? </div><div><br /></div><div>En tiedä, en tajua. Selvästi kuitenkin jokin, koska ne on kirjaan tarkoituksella laitettu. Kirjailijalla olisi kuitenkin täysin vapaat kädet, joten joku idea tässä on oltava. En kuitenkaan tiedä onko tämä kysymys lopulta niin oleellinen. Kuun yllättävään esiintymiseen voi ehkä suhtautua vain jonain tunnelmaa luovana sattumuksena ja sen "oikealla" merkityksellä ei tarvitse olla väliä. Ehkä se on vain yllätys kirjailijallekin. </div><div><br /></div><div>Puuttuvan isän teema kuitenkin on niin ilmeinen, että sitä ei voi olla huomaamatta.</div><div><br /></div><div>Moon Palacessa onkin yksi ainoa hahmo, Foggin opiskelutoveri Zimmer, jonka isäsuhteen ei kerrota olevan jotenkin omituinen. Hänestä tulee sitten itsestäänkin normaali läsnäoleva isä ja hänen hämmästyttävyyteen asti tavanomaisen haukotuttavan keskiluokkaista keski-ikäisyyttään ihmetellään kirjassa ihan erikseen pitkät pätkät.</div><div><br /></div><div>Moon Palace on kooste erilaisia toisiinsa kietoutuvia tarinoita, joiden kytkökset venyttävät uskottavuuden rajoja, mutta ei näistä oikein kokonaan erillisiksi tarinoiksikaan olisi ehkä ollut. On silti jotenkin vaikea keksiä miksi tämä kirja on sellainen kuin on. Onko ajatuksena joku sukukronikka maailman epätodennäköisimmästä suvusta, tutkimus ylisukupolvisesta isättömyydestä, elämässä eksymisen noutopöytä vai mistä on kyse? Tuntuu kuin otsikko puuttuisi. Mistä tässä oli kyse?</div><div><br /></div><div>Oli miten oli, Auster kirjoittaa aina hyvin. Hänellä on jännä kirjoitustyyli: aina arjessa ja tavallisuudessa kiinni, mutta kuitenkin joku vertauskuvallinen elementti ja ilmaisun ketteryys kaikessa on. Vertauksia ja oivaltavaa kieltä käytetään, mutta Auster ei koskaan pakene kauaksi mihinkään taidesfääreihin vaan keskittyminen pysyy tarinassa ja asioiden kuvailussa. Luotettavan tiukkaa ja taitavaa.</div><div><br /></div><div>Austerin kirjat aiheuttavat minussa aina saman fiiliksen, että ne ovat kauhean hyviä ja taitavasti kirjoitettuja, mutta toivon silti, että ne olisivat jotain muuta kuin mitä ne ovat. Kaipaan oikeaa magiaa, en vain flirttailua epätodennäköisyyden kanssa. Todellisia mysteerejä, en vain oikeasti sattumalta parkkipaikalta varastettavaa autoa.</div><div><br /></div><div>Puuh, siitä huolimatta, hyvähän tämä taas oli, mutta. Joku suuruus Moon Palacesta ehkä oikeastikin kyllä puuttui. Kiinnostava, viihdyttävä, laadukas ja kaikin puolin ok, mutta vaikea tätä olisi suositella kun niin paljon muitakin kirjoja on olemassa.</div></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy3KOS8YNy7ZTFKq1zMXvA4TiZChm8_b5yNIXqBnuXedGwv85ayZtCpjxMsq04HakTAMH5y7vY33xpDQAfRu-niIZCZET-hGlb4vFj7W7Z9X_hatDtReYSTHr1aimGhxtZ9vf4fQZe01lMh-bzaiZitgocN8k0HWPM7mNINOdwnb2n7gmKldYEOPIQJA/s401/TheNewYorkTrilogycover.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="401" data-original-width="248" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjy3KOS8YNy7ZTFKq1zMXvA4TiZChm8_b5yNIXqBnuXedGwv85ayZtCpjxMsq04HakTAMH5y7vY33xpDQAfRu-niIZCZET-hGlb4vFj7W7Z9X_hatDtReYSTHr1aimGhxtZ9vf4fQZe01lMh-bzaiZitgocN8k0HWPM7mNINOdwnb2n7gmKldYEOPIQJA/s320/TheNewYorkTrilogycover.jpg" width="198" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: center;">Olenkin lukenut Tavaukseen vaikka mitä <b>Paul Austereita</b>, paitsi sitä parasta: <b>New York -trilogia</b> on kaikista Paul Austerin kirjoista minusta paras ja kiinnostavin. Pitääkin lukea se taas joskus. Tässä kuitenkin tarjolle Austerilta <a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/paul-auster-oracle-night.html"><b>Oracle Night</b></a>, <a href="https://www.tavaus.fi/2011/09/paul-auster-invisible.html"><b>Invisible</b></a> (joka ilmeisesti siis olikin tosi hyvä ja New York -trilogiamainen!) ja <a href="https://www.tavaus.fi/2010/08/paul-auster-leviatan.html"><b>Leviatan</b></a>.</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><br /></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-73466617128212096922023-04-07T16:10:00.001+03:002023-04-07T16:10:20.934+03:00L. M. Montgomery - The Blue Castle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg97ScIXfjWHC_6QyRNWIEd5sx7OFHqxO8LOzIEG1tQG1rei2RpXAaNM-5EzsfXJt5rWbv6EBTG-XXQHwHqFPMMmJOWptRuwMRRn_A9dQXvkIhSfxIkkwNER1IF0HUl4zES_C7O1Kcx96NcG9vuQ5On3jVH2lEGhRv_1vPUdQ4hoA_R9cJfytmfqPuBlw/s3200/IMG_5460.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3200" data-original-width="2400" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg97ScIXfjWHC_6QyRNWIEd5sx7OFHqxO8LOzIEG1tQG1rei2RpXAaNM-5EzsfXJt5rWbv6EBTG-XXQHwHqFPMMmJOWptRuwMRRn_A9dQXvkIhSfxIkkwNER1IF0HUl4zES_C7O1Kcx96NcG9vuQ5On3jVH2lEGhRv_1vPUdQ4hoA_R9cJfytmfqPuBlw/w480-h640/IMG_5460.JPG" width="480" /></a></div><div><br /></div><div>Minulle suositeltiin L. M. Montgomeryn The Blue Castlea juuri sopivasti kun edessä oli pitkä junamatka. Rovaniemen ja Tampereen välillä sai luettua tämän ja nyt ehtii vielä kirjoittaa ajatuksia ylös ennen kuin juna on perillä Helsingissä! </div><div><br /></div><div>L. M. Montgomery tunnetaan <a href="https://www.tavaus.fi/2020/04/l-m-montgomery-anne-of-green-gables.html">Anne</a>- ja runotyttö-kirjoistaan ja The Blue Castlessa on samoja elementtejä kuin ainakin Anne-kirjoissa. On haaveiluun taipuvainen päähenkilö ja kanadalaista maaseuturomantiikkaa, mutta eroja löytyy myös. </div><div><br /></div><div>The Blue Castle kertoo Valance Stirlingistä, 29-vuotiaasta vanhastapiiasta, joka elää erittäin nukkuvaa ja puolikuollutta elämää. Valance on täysin sukunsa terrorisoima ja jatkaa elämää lähinnä kun muutakaan ei voi. Stirlingit ovat yksi paikallisista "merkittävistä" suvuista ja täynnä toinen toistaan ankeampia lannistajia. Valancen elämä kuitenkin muuttuu kun hän saa tietää olevansa kuolemansairas. Tohtori antaa varman todistuksen, että Valance tulee kuolemaan sydäntautiin äkillisesti koska tahansa, mutta viimeistään vuoden kuluessa. Hän sydämistyy (heh heh) tästä ja päättää pistää ranttaliksi.</div><div><br /></div><div>Uusi Valance sanoo kipakasti takaisin ja alkaa yleisesti pitää puoliaan. Hän alkaa tehdä omia valintoja, jättää torstaisiivouksen väliin koska paikat eivät ole vielä likaisia ja keskustelee jopa huonomaineisten ihmisten kanssa vaikka suku kuinka kauhistuisi. Ja sukuhan kauhistuu, mutta ei kuitenkaan voi asialle mitään. Lopulta homma menee niin villiksi, että Valance lähtee kotoa työskentelemään kunniattomaan taloon ja vaikka mitä seikkailuja seuraa.</div><div><br /></div><div>En nyt juoneen tämän syvemmälle lähde. Yleisestikin pidän parhaana mitä vähemmän tietää kirjasta etukäteen. Tämä kyseinen versio kirjasta oli hyvä, koska takakannessa ei ole muuta kuin kuva L. M. Montgomerystä ja siinä se. Ei mitään paljastuksia ketkä ovat päähenkilöitä tai kuka tekee mitä tai murhaa kenet. Pysyy sopivasti varpaillaan kun joutuu ihan itse lukemaan ja saa arvailla mitäköhän nyt on tapahtumassa.</div><div><br /></div><div>The Blue Castle oli sinällään jo mainio, mutta hauskinta oli oivaltaa, että tämähän on joku Humiseva harju -fanifiktio! Naispäähenkilö on sairaalloinen. Miespäähenkilö on dramaattinen kulkuri, joka katoaa aina välillä metsiin ulvomaan ja on huhujen perusteella varmasti murhaaja tai jotain kauheaa ainakin. Erona on vain, että kaikki on ihan uskomattoman herttaista. Humiseva harju on brittiläistä kauhua, hulluutta ja gotiikkaa. The Blue Castle on taas kanadalaisen sympaattisuutta. Nilkitkin on lopulta jokseenkin mukavia. Tuntuu kuin L. M. Montgomery olisi lukenut pari Jane Austenia ja pari Brontën sisarusten kirjaa ja päättänyt kirjoittaa oman hybridiversionsa: hassut ja ärsyttävät sukulaiset ja kunnollisuuden vaatimukset Austenilta, keuhkotautiin menehtymiset ja hämäräperäiset menneisyydet Brontëlta.</div><div><br /></div><div>Mukana on oikeasti koskettavia kohtauksia kuten esim. se kun Valancen hoivaama Cecilia muistelee kuollutta lastaan, mutta pääasiassa lukijaa ei pahemmin järkytetä tai yllätetä. Valancen täyskäännös päämäärätietoiseksi riiviöksi oli ihan erikoisen tyydyttävä, mutta muuten The Blue Castle on melko suoraviivaista toiveudentoteuttamista. Paha saa palkkansa, rakkaus voittaa.</div><div><br /></div><div>Ja se on tosi ok! Nautin tästä kovasti paljon. Hyvää matkalukemista, vahva suositus! Tämäkin niin vanha, että <a href="http://www.gutenberg.org/ebooks/67979">löytyy laillisesti ilmaiseksi internetistä</a>, joten tekosyitä jättää väliin ei ole. </div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0WANCU_1PRmuGMiPBCEx8HbMWQFFrtj75g6MlMaH68l1b2r3DWsG_tf04xHQSm-9h9524ZuQtPihcZiWoVQY7wj1uBLs_iQSgDakhz0TdpvNxp7qLR2EuOBc6PU_wFs4qWy-PTcU3sEbzBJYZ3KOhabA8ND4s7hkP11GhoEjFo4X0b8lzQB7kMMjD_g/s395/F179C1AD-E0A5-4E72-BCE0-08F3F237FA13.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="395" data-original-width="255" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0WANCU_1PRmuGMiPBCEx8HbMWQFFrtj75g6MlMaH68l1b2r3DWsG_tf04xHQSm-9h9524ZuQtPihcZiWoVQY7wj1uBLs_iQSgDakhz0TdpvNxp7qLR2EuOBc6PU_wFs4qWy-PTcU3sEbzBJYZ3KOhabA8ND4s7hkP11GhoEjFo4X0b8lzQB7kMMjD_g/s320/F179C1AD-E0A5-4E72-BCE0-08F3F237FA13.jpeg" width="207" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><b>L. M. Montgomeryltä</b> löytyy Tavauksesta myös pari Anne-kirjaa. <b><a href="https://www.tavaus.fi/2020/04/l-m-montgomery-anne-of-green-gables.html">Anne of the Green Gables</a></b> ja <b><a href="https://www.tavaus.fi/2020/06/l-m-montgomery-anne-of-island.html">Anne of the Island</a></b> on helppo linkata tähän oheen. Myös (tietenkin) hyviä!</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1SIaZVuZNrCgan4whcCwxc_7jVKYCXA5ckbYaKkMvIyxFu47DLgGDZUFV23jneSzgywTYE9Eg-i7a0o5uEwMrW0gam8PN7t3evbs0K2yq_0yId5j0hxtKZ7Eftz7AoeFOmtDHMrxT9G8kDf4pzc0Tm5BJ5Z4_sHLZn-ey6DMvcg7nkJkPt2Z1eE_7w/s2500/9cbfb157-b296-4af5-a931-85a331183ad6-1118-000004b0907ad7b1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2500" data-original-width="1641" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu1SIaZVuZNrCgan4whcCwxc_7jVKYCXA5ckbYaKkMvIyxFu47DLgGDZUFV23jneSzgywTYE9Eg-i7a0o5uEwMrW0gam8PN7t3evbs0K2yq_0yId5j0hxtKZ7Eftz7AoeFOmtDHMrxT9G8kDf4pzc0Tm5BJ5Z4_sHLZn-ey6DMvcg7nkJkPt2Z1eE_7w/s320/9cbfb157-b296-4af5-a931-85a331183ad6-1118-000004b0907ad7b1.jpg" width="210" /></a></div><blockquote style="border: medium; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><font><div style="text-align: left;"><b></b><b>Emily Brontën Humiseva Harju </b>jäi aikoinaan mieleen tosi vaikuttavana teoksena ja olen sitä monta kertaa pohtinut sen jälkeenkin. Pitää ottaa asiakseen lukea se uudelleen, että saa kirjoitettua siitä jotain tänne. <a href="https://www.gutenberg.org/ebooks/768">Tekijänoikeudet rauenneet, joten vapaata riistaa tämäkin!</a></div></font></blockquote></td></tr></tbody></table></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-66236720009903040992023-02-06T10:41:00.003+02:002023-02-06T10:41:20.192+02:00Juhani Karila - Pienen hauen pyydystys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhojOaBjbmhmnJo-VPFB-ZYjFsBs6ZKwLyVZNF_BL0oTJLWDVknkQKa1CIxiI0cyt8JRIciW6GpR81czhFJHUAexj6qir_9hTs2zWUf4k8EeZCCCYa5BcKSEluWfE0Ehi1y1VA5QxoJZo0npPgBZkj0IeiEGbgTg00N_F_yC3y8sJwv01qhE_Uhr9XP-Q/s940/Karila%20-%20Pienen%20hauen%20pyydystys.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="940" data-original-width="534" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhojOaBjbmhmnJo-VPFB-ZYjFsBs6ZKwLyVZNF_BL0oTJLWDVknkQKa1CIxiI0cyt8JRIciW6GpR81czhFJHUAexj6qir_9hTs2zWUf4k8EeZCCCYa5BcKSEluWfE0Ehi1y1VA5QxoJZo0npPgBZkj0IeiEGbgTg00N_F_yC3y8sJwv01qhE_Uhr9XP-Q/w364-h640/Karila%20-%20Pienen%20hauen%20pyydystys.jpeg" width="364" /></a></div>Sain kirjasuosituksena Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen. Lyhyt googlaaminen paljasti, että kyseessä on jonkin sortin uuskummaa.<div><br /></div><div>Tietyissä piireissä on aikoinaan unelmoitu Lapista sääntelystä vapautettuna alueena, jossa ihmiset ja yritykset voisivat peuhata ilman valtion väliintuloa ja holhousta. Juhani Karila toteuttaa tämän vision omalla tavallaan. Lappi on älyvapautettu alue, jossa kansantaruista tutut yliluonnolliset oliot vielä elävät ja taikuus on totta. Karilan kirjassa taikuutta muutenkin selvästi on maailmassa, mutta eteläisemmästä Suomesta se on ilmeisesti suurin piirtein karkotettu. Helsingissä eletään ihan normaalia kaupunkielämää, mutta Lappiin saa mennä vain omalla luvalla ja valtio ei sitä suosittele.</div><div><br /></div><div>Kirjan kaksi päähenkilöä ovat Elina Ylijaako, joka palaa vuosittain kotiseudulleen Itä-Lappiin taistelemaan kirouksen kanssa ja poliisi Janatuinen, joka matkustaa Lappiin Elinan perässä pidättääkseen tämän murhasta. </div><div><br /></div><div>Elina on selviytyjä, joka murtuneista varpaista ja aktiivisesta kuolemisesta huolimatta puurtaa eteenpäin vaikkei tunnu tietävän miksi. Elina on yleisvieraantunut ja -ahdistunut persoona, josta minun oli vähän vaikea saada kiinni. Jopa pelihahmomaisella tavalla ongelmia toisensa perään ratkaiseva tyyppi, joka vain jatkaa eteenpäin puskemista, oli mikä oli.</div><div><br /></div><div>Janatuinen taas on ihana Suomi-poliisi-klisee. Mikään ei hätkäytä Janatuista kauheasti vaan hän tarkkailee Lapin meininkiä ulkopuolisen rauhallisesti. Janatuinen on jämpti ja pystyvä, mutta inhimillinen ja empaattinen, vähän kuin olisi tupsahtanut esiin suoraan jostain helsinkiläisen mainostoimiston Suomen poliisille laatimasta markkinointimateriaalista. Oikein hauska hahmo lukea siis.</div><div><br /></div><div>Kirja on rakennettu kivasti siten, että tilanteiden taustat selviävät samaa tahtia kun tilanteet kehittyvät kohti lakipistettään. Aluksi mennään vähän hitaammin ja tiedetään vähän vähemmän, mutta vauhti kiihtyy jatkuvasti loppua kohti. Näyttäviä mystisiä yhteydenottoja päästään todistamaan.</div><div><br /></div><div>Kirjan alussa ja lopussa on omituinen kaikkitietävän kertojan osio, jossa joku lentävä henki plumpsahtaa lukijan kanssa suohon ja esittelee kirjan maailman. Minusta nämä olivat vain vähän omituisia enkä saanut yhdistettyä niitä mihinkään muuhun kirjassa tapahtuvaan asiaan. Outo ja ontuva valinta, mutta onneksi unohtui nopeasti kun kirja pääsi käyntiin ja lopussa tämän henkikertojan paluu ei liikaa kuitenkaan harmittanut. Jotain kertoo, että olin jo kokonaan unohtanut nuo episodit. Tätä kirjoittaessa tulivat uudestaan mieleen ja yhä vaikuttivat vain hämmentäviltä. Maksimissaankin vain pieni kauneusvirhe kirjassa lopulta.</div><div><br /></div><div>Pienen hauen pyydystystä on välillä jännittävä lukea kun Lapista annettava kuva on niin radikaalin maalaisjunttia. Traktorit maatuvat pihalla, kaikki on rempallaan ja ihmiset sekaisin. Lukijana vähän jännittää, että onko tämä nyt ihan silkkaa parjaamista, mutta Juhani Karila on sentään itse kotoisin Lapista niin ehkä tämän voi laskea jonkin itseironian tai kieron kotiseuturakkauden piikkiin?</div><div><br /></div><div>Mielenkiintoisena yksityiskohtana saamelaiset mainitaan vain kertaalleen "eksoottisen pohjoislapin" yhteydessä. Äkkiä ajattelisi, että jos aiheena on mytologinen Lappi niin alkuperäiskansaa ja heidän mytologioitaan olisi vaikeaa ohittaa. Ehkä ne olisivat Pienen hauen pyydystyksen maailmassa jo niin kovaa kamaa, että perus-suomalainen nenä puraistaisiin välittömästi irti jos sen tunkisi heidän eksoottiselle alueelleen. Niin pelokkaasti eteläisemmän Suomen ihmiset tuntuvat suhtautuvan jo tähän ei-eksoottiseen Lappiin.</div><div><br /></div><div>Summa summarum, varsin viihdyttävä ja harmiton kirja. Nopea lukea, Lappi realismivapaana alueena on hauska idea ja Janatuinen ja monet paikalliset hahmot olivat oikein hauskoja. Nämä tällaiset kevyemmät kirjat ovat olleet nyt juuri mitä tässä on lähiaikoina tarvinnut ja siihen sarjaan tämä istui erinomaisesti.</div><div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiEom95ydczcKLr_jb1kWcrYsdO2l1XJyzndkg_d3kwHTsdYMon2KF6ct_VcuJBLSwRQE_07LZBO2GH5i2mmTrmlAnSh-61l6lZNIXrhT-ZUPSpBZhbwguX7B5plDp8JYgFCWz1jCiM2h7wisSgwqtHzKo_SnjnrkVFXioMKuy_hqEvZAExfl1tihINg/s500/soon%20i%20will%20be.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiEom95ydczcKLr_jb1kWcrYsdO2l1XJyzndkg_d3kwHTsdYMon2KF6ct_VcuJBLSwRQE_07LZBO2GH5i2mmTrmlAnSh-61l6lZNIXrhT-ZUPSpBZhbwguX7B5plDp8JYgFCWz1jCiM2h7wisSgwqtHzKo_SnjnrkVFXioMKuy_hqEvZAExfl1tihINg/s320/soon%20i%20will%20be.jpeg" width="320" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;"><b>Austin Grossmanin <a href="https://www.tavaus.fi/2022/06/austin-grossman-soon-i-will-be.html">Soon I Will Be Invicible</a></b> on vastaavalla tavalla viihdyttävä kirja, mutta kirjallisena teoksena selvästi köykäisempi. Ihan kohtuullinen vaihtoehto kuitenkin jos kaipaa hetken hupia, mutta uuskumman Itä-Lapin sijaan kiinnostaa enemmän supersankarisarjakuvat.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-83653228787940694762022-10-24T11:03:00.003+03:002022-10-24T11:03:52.388+03:00Hannu Rajaniemi - The Fractal Prince<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxUuIrF8yBp7IIwbWnNk4aocHW7csG2fEtszNi22WUrTKGL5biaTVDiVyMkhckIjtSVkXDQvQWR40AWUMWhMNxPh0ZoCAW-w4kt055EVBwpnkvmlq-Tw_QPfmXk6za120QCBz1AeXb9sofj3-Jyr1p2tqSiN5rOvSUdgwagVg1_U6JyErPq7b9Vg-zuQ/s400/The_Fractal_Prince.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="262" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxUuIrF8yBp7IIwbWnNk4aocHW7csG2fEtszNi22WUrTKGL5biaTVDiVyMkhckIjtSVkXDQvQWR40AWUMWhMNxPh0ZoCAW-w4kt055EVBwpnkvmlq-Tw_QPfmXk6za120QCBz1AeXb9sofj3-Jyr1p2tqSiN5rOvSUdgwagVg1_U6JyErPq7b9Vg-zuQ/w420-h640/The_Fractal_Prince.jpg" width="420" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Päätin lopulta lukea Hannu Rajaniemen kvanttiscifi-trilogiasta vielä toisenkin osan. Tämä meni loppuun melkein yhtä nopeasti kuin edellinen osa <a href="https://www.tavaus.fi/2022/10/hannu-rajaniemi-quantum-thief.html">The Quantum Thief</a>, mutta kuten vähän epäilinkin, jotain höyryn loppumista alkoi olla havaittavissa.</div><div><br /></div><div>The Fractal Prince jatkaa suoraan siitä, mihin The Quantum Thief päättyi. Mukaan tulee avaruussuomalaisten ja avaruusvenäläisten lisäksi nyt vielä avaruusarabeja ja jopa avaruussauna (josta käydään vilvoittelemassa toki suoraan avaruuden tyhjiössä). Lisäksi Rajaniemi lopulta jopa ihan erikseen alkaa selittää joitakin termejä ja käsitteitä, vaikka aika mystillistä meininki yhäkin on.</div><div><br /></div><div>Tästä kirjasta on lopulta jotenkin ihan erinomaisen vähän sanottavaa. Tämä on vain 300 sivua lisää The Quantum Thieffiä, mutta tämän osuuden teemana onkin tuhannen ja yhden yön avaruustarinat.</div><div><br /></div><div>Vaikea päättää, haluaisiko lukea trilogian loppuun. Toisaalta tässä kohtaa jäljellä olisi enää kolmasosa ja nyt kaikki langat varmaan sitten vedettäisiin nippuun ja kaikki tämä aiempien osien tajuton petaaminen ja tehtävien suorittaminen alkaisi kaatua maalia kohti. Sijoittanut jo niin paljon lukemista tähän sarjaan, että samalla vaivalla voisi lukea loppuun ja saada loppuratkaisun palkinnoksi. Toisaalta vanha viisaus sanoo, että lähde juhlista kun ne ovat parhaimmillaan. The Quantum Thief oli oikein hauska, The Fractal Prince oli selvästi jo vähemmän hauska, joten jos tämä suunta jatkuu niin lisää lukemalla ehkä vain pilaisi sen mitä tästä sarjasta jo sai ja on mahdollista saada.</div><div><br /></div><div>Tällä erää ehkä siis kuitenkin päädyn siihen, että koitan vain lukea jostain jonkun tiivistelmän trilogian viimeisestä osasta ja se saa luvan riittää. The Fractal Prince oli vain kaikin tavoin yllättävästi paljon heikompi esitys kuin The Quantum Thief. Jean le Flambeur jää lopulta ihan sivuosaan, juoni hajoaa ja panoksista on vaikeampi välittää, avaruus-Bagdad on vähän ehkä kiusallinen rakennelma ja muutenkin asiat jotenkin vain polkevat paikoillaan. Mitä enemmän kirjaa nyt tässä miettii, sitä vähemmän siitä tuntui jäävän käteen. Ideat ovat pienempiä, tarina oudossa suvantovaiheessa ja maailma ei enää jaksa hämmästyttää yhtä lailla kuin ensimmäisessä osassa.</div><div><br /></div><div>Vaikea suositella tämän vuoksi enää edes ensimmäistä osaa. Kyllähän nämä ovat viihdyttäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta jotenkin keskeneräinen olo tästä kuitenkin jää. Menetetyn tilaisuuden tunnelma, joka oli jo jotenkin haistettavissa ensimmäisen osan kohdalla, mutta nyt sitä ei voi enää ohittaa. Sääli, sääli.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä vaikka seuraavaa!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro3yVw3Kz0Hfg8xmlTpq-vYxKmLacwJ_qJH3BAzBc2KQqj-1wk1yVd5rktPOUDEptggCdGHL7LI1dzea0oBoGKnqUhV09G4aAwelvaSOJD3j9LfG6FV01bXEtnc7PFpbJlkeJyI8AQDW-MKVaTv-7pjowlUFpnvPpDhHh0SswY5bMkzCCyKg77iYSCw/s1024/9780006546061_1024x1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="716" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgro3yVw3Kz0Hfg8xmlTpq-vYxKmLacwJ_qJH3BAzBc2KQqj-1wk1yVd5rktPOUDEptggCdGHL7LI1dzea0oBoGKnqUhV09G4aAwelvaSOJD3j9LfG6FV01bXEtnc7PFpbJlkeJyI8AQDW-MKVaTv-7pjowlUFpnvPpDhHh0SswY5bMkzCCyKg77iYSCw/s320/9780006546061_1024x1024.jpg" width="224" /></a></div>Toisella tavalla visionääristä scifiä tämän alle. Matalampi teknologian taso, korkeampi taiteellinen taso. Rau Bradburyn Fahrenheit 451 on yksi niitä klassikkoja, joka kannattaa lukea ihan itse. Ideat voivat olla nykyajan näkökulmasta vähän vanhentuneita, mutta taideteoksena tämä oli muistaakseni hieno.</td></tr></tbody></table></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-39032794378713348792022-10-16T18:18:00.004+03:002022-10-16T18:18:58.293+03:00Hannu Rajaniemi - The Quantum Thief<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbUNH7OpQK8lh4QXs1XXTentD2u1NSPGNvP2SDXfHmxUfXN5kocTm2dBflriepvrnCc_sXCj5-SFVjtM41XuUXepL2fJAlY3o4jogcoipg_YuowMBbVlMX5TKsbEdFqiVdZDUeuRkO9mcFJ-Nf9P4AfjexZ4uskIT5ajZkwvJHfD_ndCGzVY4mFQXalw/s544/the-quantum-thief.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Quantum Thief -kirjan kansi" border="0" data-original-height="544" data-original-width="353" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbUNH7OpQK8lh4QXs1XXTentD2u1NSPGNvP2SDXfHmxUfXN5kocTm2dBflriepvrnCc_sXCj5-SFVjtM41XuUXepL2fJAlY3o4jogcoipg_YuowMBbVlMX5TKsbEdFqiVdZDUeuRkO9mcFJ-Nf9P4AfjexZ4uskIT5ajZkwvJHfD_ndCGzVY4mFQXalw/w416-h640/the-quantum-thief.jpg" width="416" /></a></div><div><br /></div>Lukeminen ei ole hetkeen oikein sujunut, mutta nyt ajattelin kokeilla jos vaihtaisikin kokonaan mitä yrittää lukea. Etsin aiemmin nipun erilaisia scifi-kirjoja Iain M. Banksin Kulttuuri-kirjojen hengessä, mutta en lopulta aloittanut mitään löytyneistä vaihtoehdoista. Nyt tartuin kuitenkin yhteen silloin löytyneistä kirjoista, Hannu Rajaniemen The Quantum Thieffiin.<div><br /></div><div>Kvanttimenoa siis luvassa. </div><div><br /></div><div>Kirjan päähenkilö on Jean le Flambeur, joka on selkeästi Arsene Lupin... in space! Herrasmiesvarkaat toki aina vetoavat, joten mikäs siinä. Mukana on avaruussuomalaisia, avaruuskasakoita, avaruuspelinörttejä ja yleisesti post-singulariteettimeininkiä. Ihmisen tietoisuus on digitoitavissa ja siirrettävissä keinotekoisiin kehoihin, planeettoja maankaltaistetaan ja kvantti-nano-teknologiahärveleitä vilisee kaikkialla jne. jne.</div><div><br /></div><div>Avaruussuomalainen Mieli vapauttaa Jean le Flambeurin kvanttivankilasta suorittamaan jotain erityisen tärkeää tehtävää, mutta ennen tehtävän suorittamista varkaan on ensin kuitenkin kerättävä menettämänsä muistonsa ja taitonsa takaisin. Tähän treenimontaasiin tämä trilogian koko ensimmäinen kirja sitten kuluukin. Myönnettäköön, että jo tämän montaasin aikana maailmaa muutetaan ja aitaa kaadetaan varsin paljon. Silti The Quantum Thief on melkoista petaamista trilogian seuraavia osia varten. Sitä varsinaista tehtävää ei esimerkiksi vielä tämän kirjan aikana edes kerrota. Ilahduin kompaktista 400-sivuisesta scifi-kirjasta, joten kieltämättä oli vähän pettymys todeta lukeneensa vasta yksi kolmasosa jostain paljon pidemmästä kirjasta.</div><div><br /></div><div>Tästä huolimatta The Quantum Thief on varsin ok. Tarina liikkuu vaudilla, Jean on viihdyttävä superroisto ja Rajaniemen rakentama maailma on kieltämättä vähintään varsin mielikuvituksellinen. Erikseen on mainittava hieno action-kohtaus, joka näytetään sekä yliluonnollisella nopeudella toimivan Mielin että normaalivauhdilla operoivan Jeanin näkökulmasta. Harvinaisen onnistuneesti ja tehokkaasti kirjoitettu.</div><div><br /></div><div>Varsinkin kirjan alkupuolella The Quantum Thief lipsuu vähän sanasalaatti-taikascifi-genren puolelle. Rajaniemi ei harrasta sitä, että joku hahmoista kääntyisi kameraan ja kertoisi mitä mikäkin termi tarkoittaa tai muutenkaan selittäisi lukijalle kirjan maailman teknologiaa. On toki ihan hauska harjoitus päätellä kontekstista ja osittain tutuista sanoista mistä varmaan on kyse, mutta ihan loppuun asti homma ei tunnu loksahtavan paikoilleen. Kirjan lopussa termit on jo tajunnut ja osa on jopa selitetty, mutta silti jokin ontuu, vaikka vähän vaikea sanoa tarkalleen mikä. Rajaniemen rakentama maailma on mielikuvituksellinen, mutta välillä on sellainen olo, että mielikuvituksellisuus on vähän itsetarkoituksellista eikä varsinaisesti palvele kauheasti tarinaa. Periaatteessa Rajaniemen teknopuppu kyllä kertoo kirjan maailmasta ihan samalla tavalla kuin Iain M. Banskin Kulttuuri-kirjojen teknopuppu, mutta joku vaikeasti selitettävä ero pupuissa kuitenkin on. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä Banksilla on kirjoissaan veitsiohjuksia. Banks ei selittele veitsiohjuksiaan yhtään sen enempää kuin Rajaniemi qdot-aseitaan, mutta veitsiohjus on samaan aikaan huipputekninen, elegantti ja itsensä selittävä kun qdot-ase taas on jotain kvanttijuttua kai ja silleen.</div><div><br /></div><div>Rajaniemen teknopupussa on kaikessa vähän sama fiilis. Kaikki on vähän epämääräistä ja mystistä. Tämä on varmaan täysin tarkoituksellinen tyylikeino. Kvanttijutut on lähtökohtaisesti vähän sekavia ja The Quantum Thieffin maailmassa ihmiset eivät selvästi ole vielä päässeet singulariteetistaan kunnolla yli. Kaikessa on puoliuskonnollinen tunnelma. Banksin Kulttuurissa taas mysteerit on jo selvitetty. Maailmankaikkeus on ihmisten käsityskyvyn näkökulmasta ratkaistu ongelma. Kulttuurin teknologia on linjakkaan esteettistä ja esittävää, The Quantum Thieffin teknologia on vähän tarkoituksellisen tuntuisen hämärää ja hähmäistä.</div><div><br /></div><div>Vaikka en tästä tyylikeinosta erityisen paljon pidäkään, Rajaniemi selittää kuitenkin lopulta tarpeeksi. Kirjan edetessä asioista onnistutaan näyttämään tarpeeksi puolia, että lopussa on jo aika hyvä fiilis mitä gogolit tai qdotit ovat. Ihan viimeisillä sivuilla vähän jopa vilautetaan mikä Sobornost on, johon onkin sujuvasti viitattu koko kirjan ajan. Trilogian edetessä yhä useampi hämärä termi alkaisi varmaan kirkastua.</div><div><br /></div><div>En vain vieläkään osaa päättää olenko tarpeeksi kiinnostunut, että haluaisin lukea trilogian loppuun. Toisaalta luin The Quantum Thieffin lähes yhdeltä istumalta läpi, mikä on varmaan ihan hyvä merkki. Toisaalta en ole The Quantum Thieffin perusteella ihan vakuuttunut saako Rajaniemi höyryn riittämään vielä kahteen yhtä pitkään kirjaan lisää. Pajatso tuntuu tyhjentyneen jo aika paljon, mutta toisaalta Jean le Flambeur olisi hauska päästä näkemään ihan oikeasti vauhdissa. Tässä kirjassa kuultiin Jeanin cooliudesta ehkä enemmän kuin nähtiin. Arsene Lupinin tasolla ei vielä ihan olla, mutta ehkä seuraavassa kirjassa vaihde olisi jo kunnolla silmässä?</div><div><br /></div><div>Tämä selviää varmaan ainostaan kokeilemalla. On tässä sen verran hyviä elementtejä, että eiköhän tätä kvanttimenoa voi vielä toisenkin kirjan aloittaa. Varataan lopullinen mielipide sitten myöhemmäksi.<br /><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikSNiNl5a9xh8MYqeNwtSpfcEp7HT_f-3viRPhMFrzdT5eeELZTRqj74uzl60zMuwTTXXrr5f3ptIg6KhMkLdVFJQKy0ANwix5q4aDq4uAjzPBCTFyanT1SoRuVH9LzrliYEm4iJkV4bYH_4a8lt-8yR6i1rIgR3U7m5VTUWVow5snmkUh4CJzH7qx5w/s500/51yju3q8WXL._AC_SY780_.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="319" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikSNiNl5a9xh8MYqeNwtSpfcEp7HT_f-3viRPhMFrzdT5eeELZTRqj74uzl60zMuwTTXXrr5f3ptIg6KhMkLdVFJQKy0ANwix5q4aDq4uAjzPBCTFyanT1SoRuVH9LzrliYEm4iJkV4bYH_4a8lt-8yR6i1rIgR3U7m5VTUWVow5snmkUh4CJzH7qx5w/s320/51yju3q8WXL._AC_SY780_.jpg" width="204" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Iain M. Banks on mainittu niin monta kertaa tässä, että otetaan mukaan häneltä ainut Tavauksessa oleva Kulttuuri-kirja <a href="https://www.tavaus.fi/2011/09/iain-m-banks-surface-detail.html">Surface Detail</a>. Nyt kun luen mitä olen 2011 kirjasta ajatellut niin ei tämä nyt niin kauhean vaikuttavalta kuulosta tämä Banksikään :D Pitää ehkä oikeasti lukea joku Banksinkin kirja pitkästä aikaa uudestaan eikä vain muistella niitä ja antaa ajan kullata muistoja.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table><div><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><br /><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;">Olisin ottanut tähän jonkin Arsene Lupin -kirjan, mutta en näköjään ole kirjoittanut mistään niistä mitään Tavaukseen. Kauhean vahva muistikuva, että olisin kirjoittanut, mutta ei näköjään! Oh well!</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-52844209216625039472022-09-22T14:42:00.001+03:002022-09-22T14:42:17.903+03:00Anneli Kanto - Rottien pyhimys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnBl6zaADNUvEXNqzvdjHw9Yzqrgkl6VFxIFT6RT8ZcBHZYFC57jVA-NLr9KtaH01uB7KWPOUTP5QXm02-S09JSVbrk_6oOsTz5PJyMxTiwi-l4pxWWBKC4HZX-NG-R_uBfLONguXXe7yJ-_kHoE_POZIMPnSqtD9F0rkCuwGqwI58jZb1_N_vUbmOLQ/s449/rottien_pyhimys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="304" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnBl6zaADNUvEXNqzvdjHw9Yzqrgkl6VFxIFT6RT8ZcBHZYFC57jVA-NLr9KtaH01uB7KWPOUTP5QXm02-S09JSVbrk_6oOsTz5PJyMxTiwi-l4pxWWBKC4HZX-NG-R_uBfLONguXXe7yJ-_kHoE_POZIMPnSqtD9F0rkCuwGqwI58jZb1_N_vUbmOLQ/w434-h640/rottien_pyhimys.jpg" width="434" /></a></div><div><br /></div><div>Perustuu lähes tositapahtumiin, mutta onneksi oikeasti ei lainkaan! Anneli Kannon Rottien pyhimystä suositeltiin minulle hauskana kirjana ja suositus piti täsmälleen paikkansa. Oli erittäin ilo lukea (tai tässä tapauksessa kuunnella) pitkästä aikaa proosaa.</div><div><br /></div><div>Aiemmista postauksista voi muistaa, että minulla on jokseenkin jyrkkä suhtautuminen <a href="https://www.tavaus.fi/2022/02/merete-mazzarella-ainoat-todelliset.html">tositapahtumiin perustuviin tarinoihin</a>. Anneli Kannon Rottien pyhimys perustuu toisaalta tositapahtumiin (Hattulan kirkon maalaaminen), mutta toisaalta se on tarinana 100 % fiktiivinen. Kirkon todellisista maalareista ei tiedetä mitään ja faktat ovat hyvin pitkälle hävinneet kokonaan. Kirkon maalaaminen tapahtui yli 500 vuotta sitten, mikä on huikean pitkä aika ajatella.</div><div><br /></div><div>Anneli Kanto on tehnyt kovan työn tutustuessaan historiaan ja kirkon piirroksiin ja visioinut näiden pohjalta tarinan, jossa Hattulan kirkkoa maalataan. Kaikki hahmot ovat fiktiivisiä, vaikka mukana onkin myös todellisia historiankirjoista löytyviä henkilöitä. Historiasta löytyviäkään henkilöitä (esim. arkkipiispa Arvid Kurki tai Hämeenlinnan linnanherra Tott) ei ole liialla tositapahtumiin perustumisella pilattu. He toisaalta ovatkin tarinassa vain kaukaisessa sivuosassa.</div><div><br /></div><div>Tarina keskittyy kirkon maalarien, sataprosenttisesti keksittyjen, työhön ja edesottamuksiin. Andreas Pictor ja mestari Martinus ovat saapuneet Ruotsista maalaamaan koko Hattulan kirkon täyteen kuvia. Urakka on valtava, varsinkin kun ryhmästä puuttuu siihen tavallisesti kuuluva munkki Benedictus, joka makoilee sairaana eikä pääse osallistumaan koko urakkaan. Apupoika Vilppukin putoaa heti kättelyssä tikkailta ja teloo itsensä lähes hyödyttömäksi.</div><div><br /></div><div>Apuun saadaan Hattulan kylässä asuva Pelliina Rutgerintytär. Epämääräisellä sukutaustalla rasitettu ja yksinhuoltaja-tiilimestarin kasvattama nainen on yhteisössään hylkiö, mutta erinäisten käänteiden kautta päätyy mukaan kirkkoa maalaavaan porukkaan. Mukana seikkailevat myös kirkkoväärti Klemetti ja kirkkoherra Petrus Herckepaeus, jotka ovatkin hauska parivaljakko. Molemmista revitään huumoria kirjaan, mutta varsinkin kirkkoherra Petrus on myös jotenkin salakavalasti mielenkiintoinen ja aidon tuntuinen hahmo. Anneli Kanto tuhlailee Petruksen hahmoon lähes dostojevskilaista monitahoisuutta. Sama henkilö on vähän naurettava, vähän säälittävä ja vavahduttavan syvästi tunteva samaan aikaan. Petruksen pohdinnat uskon levittämisestä kansan pariin ovat kirkkoon kuulumattomallekin lukijalle varsin vaikuttavia. Petruksen pikkumaisuus tai kukkoilu ei vähennä sitä, että hän samaan aikaan on myös erittäin tosissaan hänelle annetun tehtävänsä kanssa. Hienoa kirjoittamista.</div><div><br /></div><div>Kirja on yleisesti sävyltään varsin kepeä. Asiat menevät pääpiirteissään yllättävän kivasti, vaikka välissä hapuillaan myös vähän sielun pimeän yön puolella. Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka arvet jäävät ja mitään nykylukijan sensibiliteeteille liian rajua ei tapahdu. Kaikki menee paljon paremmin kuin olisi voinut kuvitella, vaikkei toki täydellisesti.</div><div><br /></div><div>Monella tapaa yllättävä kirja. Keveydestään huolimatta hieno. Ei näin hyvää kevyttä kirjaa heppoinen kirjoittaja osaisi kirjoittaa. Jos on lukea kirjoittaa joku tositapahtumiin perustuva kirja niin tämä oli minulle sopivasti valittu tapa tehdä se. Kirjassa liikutaan niin kaukana historiassa, että katolisen uskon kuvaukset ovat kuin minkä tahansa fantasiamaailman uskontojärjestelmän vastaavia. Sopivan etäällä, että tositapahtumiin perustuminen ei tee niistä tylsiä vaan yllättävästi jopa mielenkiintoisempia. Jännä silmänkääntötemppu.</div><div><br /></div><div>Hauska kirja. En tiedä kenen tämä olisi pakko lukea, mutta jotain nerokasta ja nokkelaa tässä on. Nyt vain tekee mieli käydä katsomassa Hattulan vanhaa kirkkoa ja miltä maalaukset nykykatsojan silmiin näyttävät.</div><div><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/antti-holma-jarjestaja.html"><img border="0" data-original-height="1114" data-original-width="1115" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoiu1H-iQE6xC4mlrgXkkiuBO9cln6YD9anW8w_hFDaycyH7_7am_IoIrjpp7dTV2Soj85X8gkbbBrTt3qrf4BvsjyUTBj68f2scjK3q3l8z_mgiEq0MWHIiDYZfwdbqIOWfQB_A8sBN6W/w320-h320/2D33D39A-6207-4ED2-A2DD-F73E46822970.jpeg" width="320" /></a><br /><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><b>Antti Holman</b><span style="font-size: small;"> kirja </span><b><a href="https://www.tavaus.fi/2020/03/antti-holma-jarjestaja.html">Järjestäjä</a> </b><span style="font-size: small;">kertoo toisenlaisen tarinan Suomesta ja taiteilijoista. Hattulan kirkon sijaan touhutaan Kansallisteatterissa. Ulkopuolisuuden kokemuksia on mukana tässäkin, mutta muuten näistä kahdesta kirjasta silti valitsisin Rottien pyhimyksen.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-41136516633787110282022-06-22T11:35:00.001+03:002022-06-22T11:35:10.158+03:00Uusi blogiprojekti: ketteriä menetelmiä ja elämää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqDqb2OPDRkGVeYU23O3AkJQJGpjmY5DTzEkO-i3yvGPXGBpXaR0fcCk1gZ-mKhdNE7INUiRyeVkRMmRO7-MCnZdyCVw_C9b4-Kvz7K0gARCwNrvIN34D4rvCZL1WIhcf1k3B3cIaodv99yyRLDZkPHKVxgDo4LUe3PU8zPRseWwuBD510iVs2XS8_zg/s1920/IMG_0009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqDqb2OPDRkGVeYU23O3AkJQJGpjmY5DTzEkO-i3yvGPXGBpXaR0fcCk1gZ-mKhdNE7INUiRyeVkRMmRO7-MCnZdyCVw_C9b4-Kvz7K0gARCwNrvIN34D4rvCZL1WIhcf1k3B3cIaodv99yyRLDZkPHKVxgDo4LUe3PU8zPRseWwuBD510iVs2XS8_zg/w640-h426/IMG_0009.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Normaalista päivärytmistä poiketen mainostan uutta blogiani <a href="http://Scrumlife.fi">Scrumlife.fi</a>. Tällä kertaa kyseessä elämäntapablogi. Kirjojen sijaan keskityn täällä kokeilemaan miten Scrum-kehikko sopii elämänhallinnan välineeksi. Peruskysymyksenä on, voiko aluperin ohjelmistokehitystä varten suunniteltuja systeemejä käyttää myös ihmisen elämän elämiseen? Työhypoteesina on, että voi hyvinkin. </div><div><br /></div><div>Saa nähdä miten käy. Kyseessä on yksi iso kokeilu ja kokeiluiden luonteeseen kuuluu, että ne voivat olla floppeja. Matkasta luulisi silti tulevan mielenkiintoisen joka tapauksessa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-41481736601321484122022-06-07T15:24:00.000+03:002022-06-07T15:24:01.474+03:00Austin Grossman - Soon I Will Be Invincible<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga-VtAK0c3TNOIKRZek-uxqdbICaH_3ApCXQX2-LqzCSKU0LCo2-cLh1AYJe2A32IH671GMuBkW7Jmza400utWevTCQ7f0G5uDRnhVWs6mg7vI_znFFRKAwuk6GhEPt9qzMx68uWWA1sKBZ5lIIn4A1R1pMrntAU7ly2S0HegyhIHH38Ny_ol59WjxLQ/s910/4941836.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga-VtAK0c3TNOIKRZek-uxqdbICaH_3ApCXQX2-LqzCSKU0LCo2-cLh1AYJe2A32IH671GMuBkW7Jmza400utWevTCQ7f0G5uDRnhVWs6mg7vI_znFFRKAwuk6GhEPt9qzMx68uWWA1sKBZ5lIIn4A1R1pMrntAU7ly2S0HegyhIHH38Ny_ol59WjxLQ/w422-h640/4941836.jpg" width="422" /></a></div>Totaalisen häpeämätöntä viihdettä väliin. Supersankarisarjakuvaa, mutta kirjana. <b>Austin Grossmanin</b> Soon I Will Be Invincible oli vähintään henkilökohtaisesti yllättävä kokemus. Kirjana tämä silti painii jokseenkin heppoisessa sarjassa.<div><br /></div><div>Doctor Impossible on maailmankaikkeuden älykkäin superpahis. Älykkyysosamäärä on niin naurettavan korkea, ettei mitään rajaa ja nyt hän jälleen pakenee vankilasta ja yrittää valloittaa maailman. Kirja (jonka nimi on niin pitkä, ettei sitä jaksa koko ajan kirjoittaa) tarjoaa jokseenkin harvinaisen supersankaripahiksen näkökulman perinteisestä tarinasta. Mukana seikkailee myös stereotyyppinen supersankariporukka, Doctor Impossiblen näkökulma on kirjan varsinainen pihvi. Lopussa paha valitettavasti kuitenkin saa palkkansa ja muutenkin kirja vähän luhistuu cliché-mössöksi.<br /><div><br /></div><div>Supersankarikirjat ovat jännittävä kirjallisuuden laji. Näitä ei ole montaa tullut vastaan ja mikään mitä olen testannut lukea ei ole ollut kirjallisena teoksena mitenkään kovin korkealaatuinen kokemus. Genrekirjallisuus tuntuu olevan jotenkin jakautunut siten, että fantasia ja scifi elävät kirjallisuuden puolella ja supersankarit taas sarjakuvissa. Conan barbaari seikkailee sekä kirjoissa että sarjakuvissa ja moni supersankarisarjakuva on toki myös scifiä (esim. Judge Dredd tai Nemesis the Warlock), mutta niiden perimässä tuntuu olevan silti paljon enemmän Stan Leetä kuin Arthur C. Clarkea.</div><div><br /></div><div>Soon I Will Be Invincible ammentaa tarinansa puhtaasti supersankarisarjakuvan perinteistä, vaikka esitysmuoto onkin perinteinen kirja. Yhdistelmä periaatteessa toimii erittäin hyvin. Harvoin on lukenut yhtä viihdyttävää kirjaa. Sivut kääntyy ja missään kohtaa lukemista ei tule hiki. Luin tämän lopulta käytännössä yhdeltä istumalta, mitä nykyään tapahtuu minkään kirjan kanssa todella harvoin. Kokemus oli yllättävän paljon vastaava kuin olisi katsonut jonkun hyvän Marvel-elokuvan. Sinällään siis voi pitää kirjaa erittäin onnistuneena.</div><div><br /></div><div>Suuri osa kritiikistä syntyy tällä kertaa puhtaasti siitä, että lukija oli väärä. Odotin jostain syystä kirjalta enemmän supersankaritrooppien haastamista tai kääntämistä päälaelleen tai edes laajentamista mielenkiintoiseen suuntaan. Sen sijaan kirja vain toteutti niitä, itsetietoisen ironisesti, mutta silti. Jotkut sankarit ehkä olivat lausahduksiensa kanssa (Halt villain!) kanssa tosissaan, mutta itse Doctor Impossible esitti hullun superpahiksen roolia lähinnä jotenkin velvollisuudesta tai jonkun kirjan maailmassa vaikuttavan näkymättömän käden ohjaamana. Vitsinä ihan hauska, mutta jotenkin omituinen valinta silti jos ottaa huomioon Doctor Impossiblen hahmon.</div><div><br /></div><div>Ajattelin, että Soon I Will Be Invincible tarjoaisi minulle näkymän maailman älykkäimmän superpahiksen mieleen. Doctor Impossible hehkuttaa valtavaa älyään jatkuvasti, mutta valitettavasti äly osoittautuu olevan supersankarisarjakuvien älykkyyttä. Kirja ei millään tavalla edes yritä toteuttaa "show, don't tell" -ohjetta päähenkilön älyn suhteen vaan hän on vain rehellisesti melkoinen palikka, joka vain jostain syystä onnistuu nikkaroimaan lasereita ja robotteja.</div><div><br /></div><div>Olen aikoinaan lukenut paljon pohdiskelua siitä, miten kirjailija voi kirjoittaa itseään älykkäämpiä hahmoja. Kaikki ne ajatukset aktivoituivat ja kiinnittyivät epäreilusti odotuksiksi tätä kirjaa kohtaan. Mitään tällaisia odotuksia kirja itse ei varmasti koskaan edes yrittänyt täyttää. Lukijana kuitenkin sitten pettyi. Pöh.</div><div><br /></div><div>Vaikka tämä oli ihan erinomaisen viihdyttävä kirja, päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi silti pettymys. En halunnut tulla vain viihdytetyksi muutamien tuntien ajan. Halusin jotain uutta edes jollain tavalla. Pelkkä median vaihtaminen sarjakuvasta kirjaksi ei selvästi vielä siihen riittänyt. Kirjan olisi mahdollista tarjota jotain ihan muuta kuin mitä sarjakuva voi tarjota ja jos kerran on valinnut mediakseen kirjan, olisi sitä velvollisuus myös käyttää jotenkin hyödyksi. Silti, 3/5, ihan hauska, njöääh.</div><div><br /></div><div>P.S. Sama tarpeettomuuden ongelma vaivasi minua aikoinaan esim. Watchmen-elokuvan kanssa. Watchmen sarjakuvana oli tehty erikseen hyödyntämään sarjakuvan tehokeinoja ja mahdollisuuksia ja elokuva vain kuvitti sarjakuvan tekemättä varsinaisesti mitään omaa. Sinällään ihan ok leffa, mutta täysin tarpeeton itsenäisenä taideteoksena.</div><div><div style="text-align: center;"><br /></div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZJNqWKNbDB2enB5hNQh860O5WpL0NCEbqKtp0eOHWSS0h-P7ePKrgTxdcGRh8HZEb_LX99Aw_4PhT_RvILrdOPdKUeFeeAwn96R3Pi3kkQuMplazJC9JSnxSoyamugeiKHA0XUpYV6XTwuxmiREjA0kWfl731SuLeKXXR977JbkBbx68AS1jnNvuK2g/s500/E43CDBCD-BD25-4BDA-828E-BAF6FEB516E1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="295" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZJNqWKNbDB2enB5hNQh860O5WpL0NCEbqKtp0eOHWSS0h-P7ePKrgTxdcGRh8HZEb_LX99Aw_4PhT_RvILrdOPdKUeFeeAwn96R3Pi3kkQuMplazJC9JSnxSoyamugeiKHA0XUpYV6XTwuxmiREjA0kWfl731SuLeKXXR977JbkBbx68AS1jnNvuK2g/s320/E43CDBCD-BD25-4BDA-828E-BAF6FEB516E1.jpeg" width="189" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;">Kirja superyksilöistä tai superpahiksista, ehkä jopa superpahiksen kirjoittamana, jos joiltain ihmisiltä kysyy. <b>Ayn Randin</b> <a href="https://www.tavaus.fi/2012/05/ayn-rand-atlas-shrugged.html">Atlas Shrugged</a> ei ainakaan pelkästään viihdytä, jos viihdyttää ylipäätään lainkaan. Omituisella tavalla vetävä teos silti!</div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1107" data-original-width="1106" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGXl5sBUL9IIMcCxVd4kpJxPuaUnKWZU7vkdZrsMesmz8Y5k6sIaCGs7wiP9mQjGCeDws42t4cwjwAm2Is52d10GoU91sOqRaNsISiNFUphzsI7HsAJjqETXOeL44ANC3ODj0AxzDqKF8Z/w320-h320/1B2D7B03-B53D-4A0C-A1F3-724C563867D3.jpeg" style="font-size: small;" width="320" /></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><font><div style="text-align: left;"><b></b><b>Herman Hessen <a href="https://www.tavaus.fi/2020/02/herman-hesse-siddharta.html">Siddharta</a> </b>nostona<b> </b>vielä yhdenlaisesta supermiehestä. Tämä ehdotus nyt aika out of the box, mutta kevyt ja hauska ja mielenkiintoinen ja ehkä nykynäkökulmasta hiukan problemaattinen teos on kyseessä.</div></font></blockquote></td></tr></tbody></table></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-35244979260363902392022-05-27T22:08:00.002+03:002022-05-27T22:08:22.110+03:00Kurt Vonnegut - Jailbird<div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuKMYCSRmubhvvRNOP7L76M7O1Mdo5m9bh35TFRyLvTiLy36h4eGt0EoEz3dewsJxmm1ab2ZU4Yt5SOKdS64ikS0eoH94TJuXBJizW12c9GUL1uGGy8tjf44TElB1VwTk_DwSad3EdZHqJgWIB2Pl5vQKXZIS4JyQG1Au7D_jsK_6qA272TSghFHwCCA/s2397/71qjQPgaruL.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2397" data-original-width="1567" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuKMYCSRmubhvvRNOP7L76M7O1Mdo5m9bh35TFRyLvTiLy36h4eGt0EoEz3dewsJxmm1ab2ZU4Yt5SOKdS64ikS0eoH94TJuXBJizW12c9GUL1uGGy8tjf44TElB1VwTk_DwSad3EdZHqJgWIB2Pl5vQKXZIS4JyQG1Au7D_jsK_6qA272TSghFHwCCA/w418-h640/71qjQPgaruL.jpeg" width="418" /></a></div><div><div style="text-align: left;"><div style="text-align: left;">Ihan todella pitkästä aikaa jälleen Vonnegutia. Tässä välissä on lukenut paljon Vonnegutista ja miten Vonnegut kirjoitti ja mitä puhui kirjoittamisesta ja tarinoista, mutta edellisen varsinaisen Vonnegutin kirjan lukemisesta on Tavauksen perusteella <a href="https://www.tavaus.fi/2012/04/kurt-vonnegut-breakfast-of-champions.html">jo kymmenen vuotta</a>. Jännitti jonkin verran kyllä palata lukemaan tätä kun Vonnegut oli ehdottomia lempikirjailijoita aikoinaan. Ovatko kirjat matkan varrella parantuneet vai huonontuneet? Entä jos näistä ei enää tykkäisikään yhtään?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirjan alussa kieltämättä vähän jännitti. Jailbird ei kaapannut ihan yhtä vahvasti kuin mitä olisi toivonut, mutta kyllä se siitä sitten lähti käyntiin. Jailbird sijoittuu Watergaten jälkeiseen USA:han, jossa päähenkilö Walter F. Starbuck seikkailee. Walter päätyi vankilaan Watergate-skandaalin jälkeen vaikka käytännössä ei edes osallistunut mitenkään koko asiaan. Häkkilintu Walter on jälleen perinteinen Vonnegutin päähenkilö, joka kertoo oman tarinansa, joka sivuaa monia muita paljon suurempia tarinoita. Mukana ovat tietenkin Richard Nixonin kaatanut Watergate-skandaali ja lisäksi McCarthyn USA:n punapelko ja kommunistivainot. Walter F. Starbuck on molempien lähes sivullinen uhri, mutta ei siinä vielä kaikki. Lisäksi hän onnistuu hortoilemaan epähuomiossa myös keskelle koko maailman suurimman konserniyritys The RAMJAC Corporationin pääomistajan sekavia suunnitelmia.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jailbird on jotenkin perinteinen Vonnegutin kirja silläkin tapaa, että mitään helposti tyydyttävää lopputulosta ei ole luvassa. Jailbirdin lopussa Walter päätyy takaisin vankilaan, kaikki on vähän kuin pilalla ja oleellisesti mikään ei ole muuttunut maailmassa. Toisaalta oppitunteja on silti saatu ja kirjan tarina ei olisi myöskään oikein voinut loppua millään muulla tavalla. Mikään perinteisesti onnellinen loppu ei loogisesti ollut mahdollinen, mutta toisaalta jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut. Walter F. Starbuck on kirjan lopussa itse valtavan paljon paremmassa tilanteessa kuin kirjan alussa, vaikka onkin matkalla jälleen vankilaan. Hän ja hänen ystävänsä ovat kenties oppineet jotain ja ainakaan kaikki ei varsinaisesti mennyt huonompaan suuntaan. Vain kuolleiden haaveet kariutuvat.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vonnegutin teksti on yksiselitteisen hyvää. Sopivasti oivaltavaa kun on sen aika, toisaalta yksinkertaista ja iskevää. Pidin erityisesti hänen tavastaan kirjoittaa dialogia. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Minä sanoin. </div><div style="text-align: left;">Hän sanoi. </div><div style="text-align: left;">Minä sanoin. </div><div style="text-align: left;">Hän sanoi. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Strong stuff. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Vonnegut käyttää Jailbirdissä jälleen myös tehokeinoa, josta olen aina pitänyt. Tässäkin kirjassa kertojalla on tiettyjä fraaseja, jotka toistuvat säännöllisesti läpi kirjan. "Strong stuff" on tietenkin yksi näistä.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Jailbird on jännittävä kirja. Kirjan alku ei kaapannut kovin vahvasti mukaansa ja kirjan loppua voisi pitää lähinnä turhauttavana. Itse matka on kuitenkin huikea. Vonnegut kirjoittaa kauhean hyvin ja tuntuu siltä, että nyt sitä osaa arvostaa entistä paremmin kun on itse lukenut ja kirjoittanut kymmenen vuotta enemmän kuin viimeksi Vonnegutia lukiessa. Tarina rakentuu hienosti ja kaikki sivupolut ovat mielenkiintoisia. Ainut ohilyönti oli kirjan pitkä esipuhe, jossa Vonnegut kertoo tapahtumista kauan ennen kirjan alkua ja mihin hän on perustanut ne ja kettä oikeat henkilöt olivat kirjan hahmojen esikuvia jne. Faktan soluttautuminen fiktion sekaan tuntui lähinnä sekavalta ja häiritsevältä. <a href="https://www.tavaus.fi/2022/02/merete-mazzarella-ainoat-todelliset.html">Tositapahtumat eivät minua tunnetusti kiinnosta</a> ja tälläkin kertaan olin vain helpottunut kun esipuheestä päästiin selkeästi varsinaisen romaanin puolelle.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Itse tarina olikin kyllä sitten varsin vahva. Perinteistä Vonnegutia siinäkin mielessä, että huumoria oli paljon ja epätoivoa jonkin verran. Pienenä miinuksena Jailbirdissä on mukana vähän keskimääräistä heikompia Kilgore Troutin kirjoja. Siitä huolimatta:</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Strong stuff. </div><div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnc9ycwjYGNE4K8-rSFh85yJW8aS55gn2zwMzsvW-R8xHvzunKv_Z1KSU606scl-cy9aoWzvajBUDl0gLIGfhob_En4F-woBoOhhVvXEcaBsipNtNZwE5OIFLQ0ofopfqzX049oNRrBwW6fO_Z0Yy7Z5hZuYfDN90jLByh36nuXUSSRmJn07slopHmVA/s500/4BB0C7AF-D28F-4AC7-91DD-C10F72B97765.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="319" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnc9ycwjYGNE4K8-rSFh85yJW8aS55gn2zwMzsvW-R8xHvzunKv_Z1KSU606scl-cy9aoWzvajBUDl0gLIGfhob_En4F-woBoOhhVvXEcaBsipNtNZwE5OIFLQ0ofopfqzX049oNRrBwW6fO_Z0Yy7Z5hZuYfDN90jLByh36nuXUSSRmJn07slopHmVA/s320/4BB0C7AF-D28F-4AC7-91DD-C10F72B97765.jpeg" width="204" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">Vonnegutin rinnalle voi nostaa vaikka <b>Muriel Sparkin</b> <a href="https://www.tavaus.fi/2021/09/muriel-spark-loitering-with-intent.html">Loitering with Intent</a> -kirjan. Teksti on vastaavalla tavalla rohkeaa, tyylikästä ja omalaatuista ja tunnelma on samalla tavalla synkkä, mutta aina humoristinen. Vahvaa tavaraa tämäkin kirja.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div></div></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-21957740329025051142022-05-12T12:00:00.000+03:002022-05-12T13:12:33.208+03:00Herman Hesse - Narcissus and Goldmund<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvwbwv8rBx5MwxNlpXqJXnexAJaT8t31IA_v1X3VVVPhjrsVtUhin4ycG65aiKkMk_IzcGBwbC5tOsK6K8rMUmwfH2o-SbPVKoCWfNtAu0pfPKeDYXN4wIchayOZxNyEgVLSpfo313gCR1pt8VT8uhKUr_Dr2tiI_35Jp2e8AIc73NYclijE1uBTh-yg/s500/Narcissus.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvwbwv8rBx5MwxNlpXqJXnexAJaT8t31IA_v1X3VVVPhjrsVtUhin4ycG65aiKkMk_IzcGBwbC5tOsK6K8rMUmwfH2o-SbPVKoCWfNtAu0pfPKeDYXN4wIchayOZxNyEgVLSpfo313gCR1pt8VT8uhKUr_Dr2tiI_35Jp2e8AIc73NYclijE1uBTh-yg/w640-h640/Narcissus.jpeg" width="640" /></a></div>Sitten taas lähtee! Herman Hesse, joka ei siis vieläkään ole Thomas Mann. Meinasin aloittaa tästä Narcissus and Goldmund -kirjasta kirjoittamisen vertaamalla sitä edelliseen Herman Hesseltä lukemaani kirjaan <a href="https://www.tavaus.fi/2021/05/thomas-mann-magic-mountain.html">The Magic Mountain</a>, joka siis toki oikeasti onkin näköjään Thomas Mannin kirja. <div><br /></div><div>Vertailua näiden kahden kirjan välillä on silti mielenkiintoista tehdä. Vaikka kirjojen tapahtumat ovat jopa vähän vastakohdat toisilleen, on meininki silti hämmentävän samanlaista. Ikäeroa kirjoilla on näköjään vain kuusi vuotta (The Magic Mountain 1924, Narcissus and Goldmund 1930). The Magic Mountain kertoi kun päähenkilö eristäytyy maailmasta korkealle vuoristoon ja miten hän opiskeli ja oppi teoriaa eri opettajilta ja unohti tasamaiden kiireen ja melskeen. Narcissus and Goldmund kääntää tämän asetelman päälaelleen: kirjan päähenkilö Goldmund pakenee luostarista, lähtee kiertämään maailmaa kiertolaisena ja sekaantuu kaikkeen maailmalliseen ja taiteeseen ja hylkää teorian, tieteen ja analyyttisen elämän.<div><div><br /></div><div>Ennen tätä kaikkea kirjassa esitellään kuitenkin toinen päähenkilö Narcissus. Hän on samassa luostarissa hiukan Goldmundia vanhempi opettaja. Hän suuntautuu pelkästään oppimista ja teoriaa kohti, mutta on myös valtavan tarkkanäköinen muiden ihmisten suhteen. Kun Goldmund tuodaan luostariin, Narcissus nopeasti tajuaa, että luostari ei ole Goldmundin paikka tai munkin elämä Goldmundin elämä. Hän näkee Goldmundin taiteilijan sielun ja herättää tässä kaipuun elämään ja vähän kuolemaankin.</div><div><br /></div><div>Suurin osa kirjasta käsittelee Goldmundin seikkailuja sen jälkeen kun hän on lähtenyt luostarista ja vaeltaa kiertolaisena keskiaikaisessa Saksassa. Kaikki naiset heittäytyvät Goldmundin päälle välittömästi tämän nähdessään ja tämän vuoksi kiertely onkin verrattain helppoa hänelle, mitä nyt välillä pitää paeta vihaista isää tai aviomiestä. Matkoillaan Goldmund lopulta törmää upeaan Madonna-patsaaseen, joka herättää taiteilijan hänessä. Goldmund ymmärtää, että kaikki hänen kiertelynsä on ollut vain materiaalin keräämistä taidetta varten. Taide on tapa, jolla Goldmund sitoo yhteen ikuisen ja katoavaisen: vaikka taiteilija kuolee, voi patsas säilyä vuosisatojen ajan.</div><div><br /></div><div>Thomas Mannin Hans Castorp ajelehti maailmassa kuulumatta siihen, mutta Goldmund ei ajelehdi vaan syöksyy maailmaa kohti pää edellä. Hän haluaa kokea ja nähdä kaiken. Hessen henkilöhahmot ovat selvästi enemmän symboleita kuin mitään yrityksiä kuvata oikeita ihmisiä uskottavasti. Koko kirjassa on vahva Bildungsromanin tunnelma, vaikka Goldmundin sivistys tapahtuukin naisten sylissä ja heinäladoissa kirjastojen tai luentojen sijaan. </div><div><br /></div><div>Ns. sydämen sivistystä.</div><div><br /></div><div>Lopulta Narcissus ja Goldmund kohtaavat jälleen. Toisesta on tullut luostarinsa apotti ja toisesta valtavan elämän elänyt kuvanveistäjämestari. Hahmot ovat kolikon kaksi puolta, joista kumpaakaan ei voi pitää toista tärkeämpänä ja jotka täydentävät toisiaan. Varsinaista yhtä opetusta kirjasta on silti ehkä vähän vaikea löytää. Enemmän on kyse tutkielmasta ja matkasta, jota lukija pääsee seuraamaan. Tarina, matka ja elämä päättyy, mutta oliko Narcissuksen vai Goldmundin valinnat parempia, tarvittiinko molempia vai voisiko periaatteessa joku kompromissi olla yhtä aikaa olemassa yhdessä ihmisessä? Nämä jäävät pohdittavaksi kirjan jälkeen.</div><div><br /></div><div>On nämä kaksi vekkulia kyllä melkoisia kirjoittajia. Tarkoittaen nyt siis Mannia ja Hesseä. Kirjat ovat pitkiä, tiheitä ja täynnä ajatuksia, mutta niistä puuttuu kaikki sellainen itsetarkoituksellinen päteminen, brassailu tai postmoderni sumentaminen tai tarinan liukeneminen kuin mitä riitti esim. juuri hetki sitten luetussa <a href="https://www.tavaus.fi/2022/04/chris-kraus-i-love-dick.html">Chris Krausin I Love Dick -kirjassa</a>. Jotenkin viattomamman ajan tekstiä, milloin ei vielä tarvinnut epäillä kaikkea vaan saksalaiset miehet vain kirjoittivat paksuja kirjoja vailla mitään epäilystä oikeudestaan tehdä niin.</div><div><br /></div><div>Mielenkiintoinen kirja, menevä meininki. Myös täysin erilainen kuin mitä ajattelin etukäteen. Jotenkin pikaisesti takakantta vilkaisemalla ajattelin, että tämä on joku luostarissa tapahtuva kielletty rakkaustarina näiden kahden kaverin välillä ja siinä se. Olihan se vähän niinkin, mutta ei sitten kuitenkaan lainkaan. En nyt tiedä kenelle tätä varsinaisesti suosittelisi, mutta olihan tämä nyt kiinnostava ja taidokas. Olen tyytyväinen kun tuli luettua.</div><div><span><a name='more'></a></span><div><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqgEk8N5siq8_2KMdf8BjZiw19JCZy1ANWKKf_J7HsOlgKtldusjnOg0gM8H_7fBQgPdgez8CbCSlPSg01KBI1qXMgW5xtXEnCD8is__xBfl-nIwUROXv7Bh__qnisGYtP5M0C7OMne9ljqux6yQFEw-zFOLM2nKfdo8A-AuLy4LtDU-dsotB-7-eW3w/s921/Unknown.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqgEk8N5siq8_2KMdf8BjZiw19JCZy1ANWKKf_J7HsOlgKtldusjnOg0gM8H_7fBQgPdgez8CbCSlPSg01KBI1qXMgW5xtXEnCD8is__xBfl-nIwUROXv7Bh__qnisGYtP5M0C7OMne9ljqux6yQFEw-zFOLM2nKfdo8A-AuLy4LtDU-dsotB-7-eW3w/s320/Unknown.jpg" width="208" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div style="text-align: left;"><span style="font-size: small;">2000-luvun versio samasta tarinasta. <b>Chris Krausin</b> <a href="https://www.tavaus.fi/2022/04/chris-kraus-i-love-dick.html">I Love Dick</a>. Suurien tarinoiden tuhoutumisen jälkeistä kirjallisuutta, joka näkyy myös kirjan sirpaleisuutena. Jos saksalaiset miehet ei nappaa ja haluaa pelata bingoa montako viitattua ajattelijaa tunnistaa, niin tässä yksi vaihtoehto.</span></div></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwBWyY5LdLTZwlmrPSt9WDzWdlYEZYL2yIsyXFaw9zqTVp1QIhIFSY1OXhcPR2rx3bD50fBNMmWjDXA5xXOOB6EFyO5nmTH7ei5ruhnPRCbyMGdv9Hj0L2bg9EdU5DOaVcIPo5KH_i6Jor4cx44MVAO6RmnfNOQV1IoYXm92wZDNhMGpWZHG5miEBuMw/s500/magicmm.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwBWyY5LdLTZwlmrPSt9WDzWdlYEZYL2yIsyXFaw9zqTVp1QIhIFSY1OXhcPR2rx3bD50fBNMmWjDXA5xXOOB6EFyO5nmTH7ei5ruhnPRCbyMGdv9Hj0L2bg9EdU5DOaVcIPo5KH_i6Jor4cx44MVAO6RmnfNOQV1IoYXm92wZDNhMGpWZHG5miEBuMw/s320/magicmm.jpg" width="320" /></a></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><font><div style="text-align: left;">Sitten vielä se toinen saksalainen mies vielä tähän. <b>Thomas Mannin</b> <a href="https://www.tavaus.fi/2021/05/thomas-mann-magic-mountain.html">The Magic Mountain</a> on kaikilla tavoilla iso klassikko. Kyllä tätä suositella voi. Näistä kahdesta kirjasta ehkä myös se isompi lopulta, sori Herman.</div></font></blockquote></td></tr></tbody></table></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-84053621687865794172022-05-09T15:04:00.003+03:002022-05-09T15:04:22.424+03:00Ernest Hemingway - Kirjava satama <div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtu0rhP22n51CLV3EhNeUi-cZg7iQEsONDIqgNoatBn2Y2OK3_C0SY4ljbs7XVsORNMyg6jag0zFd5O02p8dnIUKVAi9uiAzeBGpaWbMm_jh3h1UxIC__zdkIvtJLe2mlREHLhCKUIUVVjtsoj8RomLElse5Hcc4qPhIHNxOYWYT4d8VhDxFt-7qZl3Q/s2378/IMG_3739.heic" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2378" data-original-width="1929" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtu0rhP22n51CLV3EhNeUi-cZg7iQEsONDIqgNoatBn2Y2OK3_C0SY4ljbs7XVsORNMyg6jag0zFd5O02p8dnIUKVAi9uiAzeBGpaWbMm_jh3h1UxIC__zdkIvtJLe2mlREHLhCKUIUVVjtsoj8RomLElse5Hcc4qPhIHNxOYWYT4d8VhDxFt-7qZl3Q/w520-h640/IMG_3739.heic" width="520" /></a></div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olin niin tosi vaikuttunut <a href="https://www.tavaus.fi/2021/11/ernest-hemingway-kaarme-paratiisissa.html">edellisestä lukemastani Hemingwaystä</a>, että kokeilin tarttua heti seuraavaan. Fidalta löytyi tämä Kirjava satama. Vanhus ja meri -kirjasta muistan vaipuneeni sen verran koomaan, että sitä en varmaan vielä hetkeen ole avaamassa ja joku toinenkin tylsän kuuloinen Hemingway olisi ollut tarjolla, mutta Kirjava satama oli näistä selkeästi kiinnostavin. Melkoista rytinää olikin sitten luvassa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kirjava meri kertoo suurimmaksi osaksi tarinoita Harry Morgan -nimisen merimiehen elämästä. Harry on ihan harvinaisen rankka päähenkilö kirjalle. Harry kuljettaa turisteja kalastamassa, mutta askel askeleelta päätyy sekaantumaan yhä vaarallisempiin ja rikollisempiin kuvioihin. Sinällään Harryn historia on selvästi täynnä vastaavia ns. seikkailuita salakuljettamisen ja muun saralla, mutta Kirjavissa satamissa kuvatut retket ovat hänenkin mittapuullaan erityisen vaarallisia ja pakon edessä vastaanotettuja. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Harry on James Bond -tason kylmäverinen selviytyjä, joka surutta kuristaa ja ampuu ihmisiä ja toisaalta ottaa itse luoteja vastaan lähinnä manaillen huonoa onneaan tai hölmöyttään kun nyt kävi näin. Samalla hän on valtavan rakastunut vaimoonsa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Jännittävästi Hemingwayn rakkauskuvaukset ovat hänen vahvinta antiaan minulle. Kaikki tekstissä toimii muutenkin, mutta kun Hemingway pääsee kuvaamaan rakastavia ihmisiä niin se on aina jotenkin hurjaa. Harry Morganin ja hänen vaimonsa tunne-elämä, mitä he puhuvat toisilleen tai itselleen on kaikki todella vavahduttavaa materiaalia. Sama efekti oli Hemingwayn Käärme paratiisissa -kirjassa, jossa rakkaustarina oli todella vaikuttava. Hemingwaytä on aina ajatellut jotenkin miehisen miehekkyyden kuvaajana. Miehet ajelevat veneillä ja kamppailevat merta ja alkoholismia ja toisiaan vastaan jne. ja onhan sitä puolta Kirjavassa satamassa mukana paljon, mutta silti rankin osuus oli Hemingwayn kuvaus rakkaansa menettäneen ihmisen tunteista. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ei sillä, että Kirjava satama olisi muutenkaan ollut mitenkään helppo kirja. Kaikissa Harry Morganin retkissä on jatkuva vaaran tunnelma ja lukemisesta piti pitää taukoa kun jännite kävi liian rankaksi. Kuilun partaalla horjutaan jatkuvasti. Kirjan loppupuoli on sitten enemmän syöksyä sinne kuiluun, joka jostain syystä on jopa melkein helpompaa luettavaa. Enää ei tarvitse jännittää niin paljon, mutta toisaalta tässä vaiheessa alkoivat sitten raastavat rakkauskuvaukset, joten helpolla ei silti päässyt.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Voimakas pieni kirja. Testosteroni tuoksuu vuosikymmenten takaa voimakkaana eikä tämmöistä kukaan enää kehtaisi kirjoittaa tai varsinkaan sijoittaa nykypäivään, mutta hyvä kun joskus on kehdannut. Ehkä Hemingway on paikkansa ihan ansainnut. Kirjava satama oli oikein hieno, mutta nyt silti ehkä taas on Hemingway-kiintiö täynnä hetkeksi ja lisää tätä sorttia ei ehkä ole tarpeen lukea. Toisaalta jos joskus taas tulee sellainen olo, että haluaa uppoutua miehekkäistä miehekkäimpään alkoholin, tupakan ja suolapärskeiden meininkiin, niin Hemingway tarjoaa niiden lisäksi onneksi myös vähän jotain muutakin kyytipojaksi.</div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div><div><a name='more'></a></div><div><div style="text-align: left;"><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBxaRpbSvEAK6MlCNEarLLLLOHRnHPKRhklqUPPSjej9xrBdTxvWv0MeICaRZwfazDffOr8VYGwz_qvT9gGbYkCLu8n7dx3ZanpFB55asyC0aq6OultDzlb7ZVcEUDKQcLOjGRtI5t-JaEeoOw8FgykG0Fq75f_HNxcA0qqTu8Ih2MTDI8vxNn7RR1vg/s4032/1D17D2BF-E0EE-4916-B0A2-22431EE93D25.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBxaRpbSvEAK6MlCNEarLLLLOHRnHPKRhklqUPPSjej9xrBdTxvWv0MeICaRZwfazDffOr8VYGwz_qvT9gGbYkCLu8n7dx3ZanpFB55asyC0aq6OultDzlb7ZVcEUDKQcLOjGRtI5t-JaEeoOw8FgykG0Fq75f_HNxcA0qqTu8Ih2MTDI8vxNn7RR1vg/s320/1D17D2BF-E0EE-4916-B0A2-22431EE93D25.jpeg" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Nostona Hemingwayltä aiemmnin tavattu ja jopa valtavan vaikutuksen tehnyt <a href="https://www.tavaus.fi/2021/11/ernest-hemingway-kaarme-paratiisissa.html">Käärme paratiisissa</a>. Vähemmän väkivaltaa, vähintään yhtä paljon rakkautta ja lisäksi edes jotain säröjä heteromieheyden panssarissa. </div></td></tr></tbody></table></div></div><div><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFyn5ZR_pMoFjb0QrYu0q7Pb7w5oi-Jg9KYHcPxnVBCqnxauFHGxJLSMiNcXeEDsKkZlonLxobgrbdbkVj7WkEu1pF--jPauPSElqlfSqfVkAbFrIosnIVJHEKkBnNDzuAPUchLmUgps9S9TZZz0lSfUL6o7Pm585PB6qsZqljFQTdWoem2m6fB3MdpA/s2560/remains.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2560" data-original-width="1747" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFyn5ZR_pMoFjb0QrYu0q7Pb7w5oi-Jg9KYHcPxnVBCqnxauFHGxJLSMiNcXeEDsKkZlonLxobgrbdbkVj7WkEu1pF--jPauPSElqlfSqfVkAbFrIosnIVJHEKkBnNDzuAPUchLmUgps9S9TZZz0lSfUL6o7Pm585PB6qsZqljFQTdWoem2m6fB3MdpA/s320/remains.jpg" width="218" /></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Eri tavalla panssaroidusta miehestä kertoo Kazuo Ishiguron Remains of the Day. Tämän tiukempaa ylähuulta on harvoin kirjallisuudessa nähty. Vanheneva hovimestari muistelee. Erittäin hieno kirja, paranee jotenkin vain kun nyt muistelee miten tarina rakentuu ja mitä kerroksia siitä voi löytää.</div></td></tr></tbody></table></div></div></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-42291198889935631022022-04-28T10:15:00.007+03:002022-04-28T10:15:53.423+03:00Chris Kraus - I Love Dick <div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiYA1QFtYBK8iLwWo4Yg2HGkqu4m74dLfFTgddjKaqOZMDxLU1Whq3TvWVqDFLN4E5QSDBgefg0BLlZoH6elOonvIfEJYfKyF59KkNj89DSC9hMq_NVzjh9EndONW-CcB-zLGbW3Mix9G0lv7p2wzKOXBAiAllGT0c_UCu9A9vU5weT6MJrXOkOOp7Wg/s921/Unknown.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="921" data-original-width="600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiYA1QFtYBK8iLwWo4Yg2HGkqu4m74dLfFTgddjKaqOZMDxLU1Whq3TvWVqDFLN4E5QSDBgefg0BLlZoH6elOonvIfEJYfKyF59KkNj89DSC9hMq_NVzjh9EndONW-CcB-zLGbW3Mix9G0lv7p2wzKOXBAiAllGT0c_UCu9A9vU5weT6MJrXOkOOp7Wg/w416-h640/Unknown.jpg" width="416" /></a></div><div style="text-align: left;">Perintökirjasarjaa varten olin säästänyt loppuun Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Venäjän käsittämätön hyökkäys Ukrainaan ja siellä tekemät raakuudet kuitenkin jotenkin veivät fiiliksen sen lukemisesta. Mielenkiintoista sinällään, miksi uutistilanne vaikuttaa siihen mitä klassikkoja haluaa lukea. En varsinaisesti ollut ajatellut asiaa erikseen tai aikonut tehdä mitään poliittista kannanottoa, mutta ei vain enää tehnyt mieli lukea venäläistä murhatarinaa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sen sijaan kaivoin jostain historiasta I Love Dick -nimisen kirjan. Olen joskus aikoinaan laittanut tämän itselleni muistiin mielenkiintoisena kirjana, jonka haluan lukea, mutta en muista enää yhtään miksi tai milloin. Joka tapauksessa nyt oli aika tarttua tähän. En oikein tiennyt mitä odotti, mutta sai silti jotain selvästi hämmentävämpää kuin mihin oli varautunut.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Chris Kraus kirjoittaa ilmeisesti hiukan omaelämäkerrallisesti Chris Kraus -nimisen naisen epätyypillisesti rakkaussuhteesta Dick-nimiseen mieheen. Tämä tosin käsittää n. 13 % siitä, mistä kirjassa on varsinaisesti kyse. I Love Dick muistuttaa vähän Milan Kunderan teoksia. Lähdeviitteitä ja teoriaa on mukana tosi paljon ja varsinaista tarinaa lähinnä siteeksi päästä viittaamaan johonkin seuraavaan taiteilijaan tai ajattelijaan. Chris ja miehensä Sylvere ovat henganneet taidepiireissä ja tavanneet kaikki ja lukeneet kaiken.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">I Love Dick on mielenkiintoinen romaani, koska se ei minusta kauheasti näytä romaanilta. Se on kokoelma kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä ja ajatelmia valtavan lukeneilta ja taiteellisilta ihmisiltä. Aineksista saisi kasaan mielenkiintoisen romaanin, jos näkökulma olisi edes hiukan ihmisten itsensä ulkopuolella, mutta kirja on kirjoitettu siten kuin kertojaa ei olisi lähes lainkaan vaan lukijalle esitellään Chrisin omat tekstit kuin sellaisenaan. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kirja oli ajoittain viihdyttävä ja ajoittain mielenkiintoinen, mutta pääasiassa sitä tuli luettua vain yleisen akateemis-taiteellisen tunnelman vuoksi. Teorioita ja ajattelijoita lipuu ohi, kaikki on pelkkää postmodernismia tai dekonstruktiota tai jotain tarkemmin määrittelemätöntä nykyaikaa ja mitään ei varsinaisesti tapahdu. Jotain kertoja mietin pitäisikö tämä vain jättää kesken kun ei tästä nyt ehkä saa hirveästi, mutta toisaalta I Love Dickin tunnelmassa oli silti ihan ok lillua loppuun asti. En usko, että tulen muistamaan mitään tästä kirjasta pidemmällä tähtäimellä enkä pysty tätä oikein suosittelemaan. En jotenkin vain saa tällaisesta kirjallisuudesta mitään irti. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lähdeviitteet lähdeviitteinä ja romaani romaanina. Tämmöinen yhdistelmä ei nyt itselleni ainakaan toiminut.</div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div><div><a name='more'></a></div><div><div style="text-align: left;"><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj1EUTWOE-dajSXWef4ftk14CR2076ouGQSVLTbhqGjTM7LUT79tHbDawjOWvpWnRT2nUmQ2GtMAfadjeMcj6nj6cLVZ5lJRelL9v5MSi6C2LFKo_w3GH59R98F3hJYblaYzr9-CLPQvxD0jIcSCBzs9Gdu0R6SxkJrU0A-ScWWLBTyQFv2nFyo2qJ3A/s556/product46325.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="556" data-original-width="360" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhj1EUTWOE-dajSXWef4ftk14CR2076ouGQSVLTbhqGjTM7LUT79tHbDawjOWvpWnRT2nUmQ2GtMAfadjeMcj6nj6cLVZ5lJRelL9v5MSi6C2LFKo_w3GH59R98F3hJYblaYzr9-CLPQvxD0jIcSCBzs9Gdu0R6SxkJrU0A-ScWWLBTyQFv2nFyo2qJ3A/s320/product46325.jpeg" width="207" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Rinnalle "oikeaa" filosofiaa, kahteen otteeseen. Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustra luettuna ensin <a href="https://www.tavaus.fi/2009/12/friedrich-nietzsche-nain-puhui.html">vuonna 2009</a> ja sitten <a href="https://www.tavaus.fi/2011/07/friedrich-nietzsche-nain-puhui.html">vuonna 2011</a>. Tähän kaveriin ne I Love Dickin akateemikkoposeerajat viittaa. Pitäisiköhän itsekin lukea tämä taas uudestaan.</div></td></tr></tbody></table></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div></div></div></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8686591243564184459.post-7650315330389281522022-03-20T21:22:00.007+02:002022-03-20T21:22:56.453+02:00Graham Greene - Inhimillinen tekijä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKOrq5ZkNXEbDAwOq9CbUS8bEWb3uLNZqNvSNlDa81UvdyfLBCBxmToRZ39DrOs72FcW10S_dB7dYvkY4e00yRpSqCWNzVKyy-DUXzY_3qgLv2enJDmUuemcHIKZXkbBHagos2YWl6j9gkjlif6dpa-tuuvGqakJ0E4LXqYMZ4i1kOb3RE18W5bAGYSQ=s3512" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3512" data-original-width="2675" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKOrq5ZkNXEbDAwOq9CbUS8bEWb3uLNZqNvSNlDa81UvdyfLBCBxmToRZ39DrOs72FcW10S_dB7dYvkY4e00yRpSqCWNzVKyy-DUXzY_3qgLv2enJDmUuemcHIKZXkbBHagos2YWl6j9gkjlif6dpa-tuuvGqakJ0E4LXqYMZ4i1kOb3RE18W5bAGYSQ=w488-h640" width="488" /></a></div><br /><div style="text-align: left;">Väliin ihan itse hankittu kirja. Graham Greeneltä aiemmin lukemani <a href="https://www.tavaus.fi/2021/11/syksyn-ja-talven-kirjoja.html">Travels with My Aunt</a> oli niin hyvä, että kun näki tämän Fidalla hyllyssä niin poimi mukaan. Luin joskus tosi aikoinaan jonkin tosi hyvän Greenen novellin, josta lähtien olen pitänyt häntä selkeästi taidekirjailijana. Näiden parin luetun romaanin perusteella meininki tuntuisi kuitenkin olevan selkeän viihteellistä. Jännittävää tai humoristista ja vähän surullista. Tulee mieleen <a href="https://www.tavaus.fi/2021/09/muriel-spark-loitering-with-intent.html">Muriel Spark</a> ja miksei tietysti tulisi kun lähes saman sukupolven englantilaisista kirjailijoista on kyse. Pikaisen googlauksen perusteella Greene ja Spark ovat selvästi olleet tietoisia toisistaan. Jotenkin sukulaissieluja tuntuisivat monen asian suhteen olleet.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Aiemmin Greeneltä luettu Travels with My Aunt vähän flirttasi vakoilun ja kansainvälisen rikollisuuden ja muun hämärämeiningin kanssa, mutta Inhimillisessä tekijässä päähenkilö on ihan oikea turvallisuupalvelun työntekijä ja kirja on ihan virallisesti vakoiluromaani. Kylmää sotaa käydään ja Etelä-Afrikan apartheid riippuu kirjan kaikkien tapahtumien yllä yleisenä käsiteltävänä aatteena. Samalla Greene pyörittelee uskollisuuden teemaa monelta kantilta: uskollisuus maata, aatesuuntaa, ystäviä tai itseään kohtaan. Pelottavimpia hahmoja kirjassa tuntuvat olevan hahmot, jotka kokevat vähiten uskollisuutta mitään kohtaan "suurempaa" kohtaan. Brittiläisen salaisen palvelun MI6:n tohtori Percival on uskollinen vain kalastukselle ja muuten tuntuu vain pelaavan pelejä jotenkin omaksi huvikseen. Etelä-Afrikan edustaja Muller on sentään rehellisesti rasisti ja valtava mulkku vuosikymmenestä toiseen, mikä tekee hänestä jollain oudolla tavalla inhimillisemmän hahmon kuin lipevä seuramies tohtori Percivalista, joka huokuu kuolemanvaaraa jokaisena hetkenä kun on esillä kirjassa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka oli kauhean hauskaa lukea tietämättä mitään kirjasta etukäteen. Ei tiennyt mistä on kyse, kuka on vastavakoilija, kuka on kaksoisagentti vai onko kukaan, tai mitään muutakaan. Ei tiennyt päähahmon taustoja tai mikä kirjan varsinainen juoni tulisi olemaan. Siitä syystä en tässäkään kerro juonenkäänteistä oikein mitään. Ihan hauska lukukokemus. Ei yhtä hauska kuin Travels with My Aunt, mutta jos on dekkarit jo luettu ja haluaa jotain lievästi kunnianhimoista, muttei kuitenkaan liian ryppyotsaista tai kokeellista, niin tässä on oikein hyvä vaihtoehto. </div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Greene on jännittävä kun hän samaan aikaan voi kirjoittaa Inhimillisen tekijän kaltaisen oikein mukiinmenevän vakoilutrillerin, mutta jonka lukemista ei pahimmankaan kirjallisuudellisuus-elitistin tarvitse hävetä. Ei tästä nyt ehkä ihan hirveästi jää pidemmällä tähtäimellä käteen tästä kirjasta, mutta ei kaikista kirjoista tarvitsekaan jäädä. Toisaalta, jos ei kerran jää mitään kauhean vahvasti käteen niin samalla vaivalla voisi lukea jotain aivan puhtaasti viihteellistä?</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tässä kohtaa kuitenkin on vaarassa upota viihteellisyys vs. oikea taide -suohon, mihin en tällä hetkellä ehkä ole ihan valmis. Pelkkä hömppäkin [sic!] voi olla vaikuttavaa ja sitä voi muistella vuosikymmeniä myöhemmin (esim. <a href="https://www.tavaus.fi/2010/08/p-g-wodehouse-kuolemattomia.html">Wodehousin Kuolemattomia golf-tarinoita</a> käy aina välillä mielessä, blogattu 2010) ja toisaalta joku kokeellinen ihmetaiteililu voi pudota päästä nopeasti. Tärkeintä on kuitenkin aina vain lukea ja kirjoittaa ja ehkä taiteen suuruuden arvostelu olisi hyvä jättää pois kokonaan. Vaikea silti olla olematta innoissaan, että olen tarttumassa seuraavaksi perintökirjasarjan huipentavaan Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen ja olen jo valmiiksi ihan fiiliksissä kun on tekosyy taas lukea joku iso kirja.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Anyhoo, Graham Greenen Inhimillinen tekijä. Ihan ok!</div><div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div><div><a name='more'></a></div><div><div style="text-align: left;"><blockquote style="text-align: center;"><font size="4">Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!</font></blockquote></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjmkwcrCJ_U5bm5dSCru-F0QP3qM0IMmTE9Ae08HC7EVVb3o0c0PBmZFJXTzTgkD-ONWrIJYH6lC9AVzkYQ9DK2Le_Upkj1uwGRejvzUmf9CzK1_tgnOpkO9YtvA-UmV1h00Da1Kh_xaJ9cJKqOLqvqd2vaN9LDF1OejJr6VP-w7LtSoOTPdL0KfIw8g=s361" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="361" data-original-width="215" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjmkwcrCJ_U5bm5dSCru-F0QP3qM0IMmTE9Ae08HC7EVVb3o0c0PBmZFJXTzTgkD-ONWrIJYH6lC9AVzkYQ9DK2Le_Upkj1uwGRejvzUmf9CzK1_tgnOpkO9YtvA-UmV1h00Da1Kh_xaJ9cJKqOLqvqd2vaN9LDF1OejJr6VP-w7LtSoOTPdL0KfIw8g=s320" width="191" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">P.G. Wodehousen <a href="https://www.tavaus.fi/2010/08/p-g-wodehouse-kuolemattomia.html">Kuolemattomia golf-tarinoita</a> olikin yllättävän kuolematon. Kirjana rehellisesti arvioiden oikeastaan ehkä aika heppoinen, mutta jotain taikaa tässä on 12 vuotta sitten selvästi itselle ollut.</div></td></tr></tbody></table></div></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div><br /><table border="1" cellspacing="0" style="border-collapse: collapse; border-color: rgb(136, 136, 136); border-width: 1px; text-align: center;"><tbody><tr><td style="min-width: 60px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb44UDo9_553yqIekwX5f3UEXKLUjXJTDTakP5ypBu46M7RH1dCBieJHv2UKrtblI_i7g4vCGWANpfZWuQ_6zMRZgi_XjQaKgiLGrPAmd-eAsFc0gCwe3OmAkJzlmv76XfTZm69rZkiEz8lhIoAdT3vDmKcmv74ALQ_zvgRELJdjL1J_bPs5XnUaSang=s500" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="319" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb44UDo9_553yqIekwX5f3UEXKLUjXJTDTakP5ypBu46M7RH1dCBieJHv2UKrtblI_i7g4vCGWANpfZWuQ_6zMRZgi_XjQaKgiLGrPAmd-eAsFc0gCwe3OmAkJzlmv76XfTZm69rZkiEz8lhIoAdT3vDmKcmv74ALQ_zvgRELJdjL1J_bPs5XnUaSang=s320" width="204" /></a></div><div class="separator" style="clear: both;">Muriel Sparkin <a href="https://www.tavaus.fi/2021/09/muriel-spark-loitering-with-intent.html">Loitering with Intent</a> oli todella onnistunut versio tämmöisestä kevyestä, mutta ihan kauhean hyvästä, kirjasta. Mainio päähenkilö, mielenkiintoisia sivuhahmoja, huikea tekstin taso noin yleisesti. Tunnelma sopivan kevyt ja hauska, mutta kuitenkin tosi kirjallinen meininki kaikin puolin. Joskus ehkä voisi lukea jopa uudestaan.</div></td></tr></tbody></table></div></div></div></div>JHKoivulahttp://www.blogger.com/profile/10253162481414757839noreply@blogger.com1