Ernest Hemingway - Kirjava satama

Olin niin tosi vaikuttunut edellisestä lukemastani Hemingwaystä, että kokeilin tarttua heti seuraavaan. Fidalta löytyi tämä Kirjava satama. Vanhus ja meri -kirjasta muistan vaipuneeni sen verran koomaan, että sitä en varmaan vielä hetkeen ole avaamassa ja joku toinenkin tylsän kuuloinen Hemingway olisi ollut tarjolla, mutta Kirjava satama oli näistä selkeästi kiinnostavin. Melkoista rytinää olikin sitten luvassa.

Kirjava meri kertoo suurimmaksi osaksi tarinoita Harry Morgan -nimisen merimiehen elämästä. Harry on ihan harvinaisen rankka päähenkilö kirjalle. Harry kuljettaa turisteja kalastamassa, mutta askel askeleelta päätyy sekaantumaan yhä vaarallisempiin ja rikollisempiin kuvioihin. Sinällään Harryn historia on selvästi täynnä vastaavia ns. seikkailuita salakuljettamisen ja muun saralla, mutta Kirjavissa satamissa kuvatut retket ovat hänenkin mittapuullaan erityisen vaarallisia ja pakon edessä vastaanotettuja. 

Harry on James Bond -tason kylmäverinen selviytyjä, joka surutta kuristaa ja ampuu ihmisiä ja toisaalta ottaa itse luoteja vastaan lähinnä manaillen huonoa onneaan tai hölmöyttään kun nyt kävi näin. Samalla hän on valtavan rakastunut vaimoonsa. 

Jännittävästi Hemingwayn rakkauskuvaukset ovat hänen vahvinta antiaan minulle. Kaikki tekstissä toimii muutenkin, mutta kun Hemingway pääsee kuvaamaan rakastavia ihmisiä niin se on aina jotenkin hurjaa. Harry Morganin ja hänen vaimonsa tunne-elämä, mitä he puhuvat toisilleen tai itselleen on kaikki todella vavahduttavaa materiaalia. Sama efekti oli Hemingwayn Käärme paratiisissa -kirjassa, jossa rakkaustarina oli todella vaikuttava. Hemingwaytä on aina ajatellut jotenkin miehisen miehekkyyden kuvaajana. Miehet ajelevat veneillä ja kamppailevat merta ja alkoholismia ja toisiaan vastaan jne. ja onhan sitä puolta Kirjavassa satamassa mukana paljon, mutta silti rankin osuus oli Hemingwayn kuvaus rakkaansa menettäneen ihmisen tunteista. 

Ei sillä, että Kirjava satama olisi muutenkaan ollut mitenkään helppo kirja. Kaikissa Harry Morganin retkissä on jatkuva vaaran tunnelma ja lukemisesta piti pitää taukoa kun jännite kävi liian rankaksi. Kuilun partaalla horjutaan jatkuvasti. Kirjan loppupuoli on sitten enemmän syöksyä sinne kuiluun, joka jostain syystä on jopa melkein helpompaa luettavaa. Enää ei tarvitse jännittää niin paljon, mutta toisaalta tässä vaiheessa alkoivat sitten raastavat rakkauskuvaukset, joten helpolla ei silti päässyt.

Voimakas pieni kirja. Testosteroni tuoksuu vuosikymmenten takaa voimakkaana eikä tämmöistä kukaan enää kehtaisi kirjoittaa tai varsinkaan sijoittaa nykypäivään, mutta hyvä kun joskus on kehdannut. Ehkä Hemingway on paikkansa ihan ansainnut. Kirjava satama oli oikein hieno, mutta nyt silti ehkä taas on Hemingway-kiintiö täynnä hetkeksi ja lisää tätä sorttia ei ehkä ole tarpeen lukea. Toisaalta jos joskus taas tulee sellainen olo, että haluaa uppoutua miehekkäistä miehekkäimpään alkoholin, tupakan ja suolapärskeiden meininkiin, niin Hemingway tarjoaa niiden lisäksi onneksi myös vähän jotain muutakin kyytipojaksi.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Nostona Hemingwayltä aiemmnin tavattu ja jopa valtavan vaikutuksen tehnyt Käärme paratiisissa. Vähemmän väkivaltaa, vähintään yhtä paljon rakkautta ja lisäksi edes jotain säröjä heteromieheyden panssarissa.

Eri tavalla panssaroidusta miehestä kertoo Kazuo Ishiguron Remains of the Day. Tämän tiukempaa ylähuulta on harvoin kirjallisuudessa nähty. Vanheneva hovimestari muistelee. Erittäin hieno kirja, paranee jotenkin vain kun nyt muistelee miten tarina rakentuu ja mitä kerroksia siitä voi löytää.