Jane Austen - Emma

Jane Austeniin voi sittenkin aina luottaa. Minua oltiin varoiteltu, että Emma on vähän osoitteleva ja sekava eikä yhtä hyvä kuin muut Austenin kirjat ja oli se ehkä vähän tottakin. Siitä huolimatta Emma oli yllättävän mainio lukukokemus. Tämän lukemisen jälkeen tuli vastaan seuraava ajatus internetissä:

”Jane Austen’s works are timeless classics because she knew the real horrors in life are having to listen to men who think they’re better than you and receiving unannounced visitors.”

Kieltämättä aika vahva näkemys ja Emmassa tämä tuli taas näkyviin mainiosti. Vaikka Emma onkin varsinainen voimahahmo ja aika harvalla miehellä on varaa setäselittää hänelle asioita, on miesten toilailujen seuraaminen merkittävä osa kirjaa. Lisäksi Emma on kirjana täynnä mitä piinallisimpia vierailuita puolin ja toisin. Hammasta purraan ja ihmisiä siedetään oikein urakalla. Tällä kertaa myös lukija joutui osallistumaan sietämiseen aika paljon.

Emma kertoo Emma Woodhousesta, joka on itselleen vähän liian nokkela hienostonainen jossain Englannin perähikiällä. Woodhouset ovat Highbury-kylän ehdotonta kermaa ja Emma erittäin tarkka sosiaalisen statuksen arvioija. Toisaalta Emma on kuitenkin ehdottoman hyväsydäminen ja kunnollinen ihminen, mutta tästä huolimatta aivan auttamaton snobi, jolla on kauhea tarve osallistua naapureidensa elämään. Varsinkin rakkauselämään.

Emman käsitykset omista kyvyistään ovat aivan häkellyttävän korkealla, mutta varsinkin tunteiden tunnistamisen suhteen hän on yhtä pihalla kuin heteromies Pikakahvimemegirlin insta-stooreissa. Emma on niin omien juoniensa sokaisema, että hän tulkitsee selkeimmätkin merkit täysin pieleen ja loput vain jäävät häneltä näkemättä. Emma huitelee iloisen tietämättömänä tilanteesta toiseen, selviytyen itse kuitenkin aina viattoman huolettomasti kaiken aiheuttamansa kaaoksen yläpuolella. Toisaalta kun joku kaamea kommellus taas paljastuu hänelle, Emma poikkeuksetta kyllä morkkistaa tekojaan ja koittaa siloitella tilanteen jättämiä kolhuja muista ihmisistä.

Kovin sekavaksi en Emmaa lopulta kokenut, mutta osoittelevaa meininki kyllä tuntui olevan. Herra Knightly käy aina välillä kertomassa Emmalle miten asiat oikeasti ovat ja on joka kerta ihan tosi järkevästi oikeassa ja Emma niin näyttävän väärässä, että se tuntui jo vähän kummalliselta. Setä tuli aina kertomaan realiteetit nuorelle neidille. Kai pitäisi olla tyytyväinen kun joku kirjassa sentään pistää Emmalle vastaan koska selvästi se tarpeen aina oli.

Emma on minun lukemistani Austeneista selvästi raivostuttavin. Emma itse on niin TIHEÄ ja toisaalta jotkut sivuhahmot ovat vain aivan sietämättömiä. Kaikki tämä tietysti tarkoituksella, mutta se ei silti tee loputtomasti pälättävästä neiti Batesista tai aivan totaalisen hirveästä rouva Eltonista, joka liittyy mukaan kirjan puolivälissä ja jonka jokainen esiintyminen oli koettelemus lukea. Miss Hawkings on korskea, pikkumainen ja alentuva nilkki, jonka sietäminen kävi työstä sekä Emmalle että minulle.

Jossain vaiheessa kaikki tämä kävi sen verran raskaaksi, että päätin jo kertaalleen jättää koko kirjan kesken, mutta jatkoin kuitenkin sitten loppuun. Halusin tietää miten vyyhti lopulta selviäisi ja oma osansa oli toiveella, että kirja jotenkin kostaisi minun puolesta kauhealle Eltonin pariskunnalle. Itsehillintää osoittaen Austen ei kuitenkaan tuhoa Eltoneita sen näyttävämmin vaan antaa vain heidän liukua Highburyn sosiaalisissa piireissä periferiaan, joka toisaalta on ansaittu ja heille varmaan kuolemaakin pahempi kohtalo.

Lopussa kaikki menee ihanasti kaikkien kannalta ja yllättävästi tämä sai minussa aikaan vahvemman tunnereaktion kuin minkään muun Austen-kirjan loppu tähän mennessä. Ehkä Emma oli kirjana niin piinallinen, että lopussa odottava kiitos tuntui sitäkin merkittävämmältä? Joka tapauksessa olin kauhean tyytyväinen Emmaan sitten lopulta näin lukemisen jälkeen, mutta enpä tiedä pystyisikö ihan lyhyen ajan sisään kestämään toista kierrosta Eltonin pariskuntaa. Silti, oikein hyvä. Austen yhä iskussa.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

 

Uskomattomasti en ole koskaan ilmeisesti kirjoittanut Tavaukseen mitään muuta Jane Austenin kirjaa. joten otetaan sitten Brontën siskoja. Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani oli paljon goottilaisempaa menoa. Hulluutta ja kuolemaa kaikkien hassujen väärinkäsityksien sijaan!

Kommentit

  1. Emma vaatii kyllä lukijalta kykyä sietää aika kauheita henkilöhahmoja ja näiden ainasaakärsiäjahävetä-tempauksia mutta jos siihen pystyy niin teos on mitä viehättävin ja hauskin.

    Joskus olen kuullut kerrottavan että joku oli kommentoinut Austenille Järkiä ja tunteita ja Ylpeyttä ja ennakkoluuloa että näiden suuri ansio perustui rakastettaviin päähenkilöihin, vastaukseksi tuli sitten Mansfield Parkin vässykkä-Fanny ja Emman, no, Emma :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!