Muriel Spark - Loitering with Intent

Edelliseen Muriel Spark-tekstiin tulleen palautteen perusteella päätin kokeilla heti perään jonkun toisen kirjan häneltä. Jäi kiinnostamaan olinko tehnyt vääryyttä kirjailijalle tuomitessani Far Cry from Kensingtonin niin köykäiseksi kirjaksi. Loitering with Intent oli yhtä sika säkissä valittu kirja, mutta tällä kertaa osui tarkemmin kohdilleen. Ehkä nyt odotukset oli kalibroitu paremmin, mutta minusta selvästi vahvemmasta kirjasta oli muutenkin tällä kertaa kyse.

Loitering with Intent kertoo kirjailija Fleur Talbotin elämästä vähän ennen hänen esikoiskirjansa julkaisua. Fleur Talbot on riemastuttavan boheemi ja peloton kulttuurihenkilö 50-luvun Lontoossa, jota taloudellinen niukkuus tai kanssaihmisten täyskahelius ei hetkauta juurikaan. Fleur keskittyy miettimään kirjoittamista ja antaa aika vähän painoa millekään tosielämässä tapahtuvalle. Päähenkilönä hän on riemastuttava, koska lukijan näkökulmasta Fleur on täysin järjissään oleva ja kauhean reipas sankari ja häntä ympäröivän yhteiskunnan näkökulmasta monella tapaa täysin moraaliton ja itsekäs huono nainen. Fleurilla on irtosuhteita, jopa naimissa olevien miesten kanssa, hän silmää räpäyttämättä murtautuu asuntoihin ja on millään tavoin piittaamatta siitä, millaista käytöstä yhteiskunta tai kanssaihmiset häneltä odottavat ja toivovat.

Fleur on kerrassaan mahtava. Hän tekee mitä haluaa kuitenkaan olematta ilkeä tai tarpeettoman itsekäs muiden kustannuksella. Hän vain nyt haluaa kirjoittaa kirjoja eikä jaksa olla kamalan kiinnostunut muiden odotuksista. Lisäksi Fleur hoitaa tiukat tilanteet lähes James Bond -tasoisella viileydellä. Kaikille vain sanotaan rohkeasti vastaan ja mikään lähes vaarallisuuteen asti kiusallinen sosiaalinen tilanne ei hetkauta Fleuria. Esimerkillistä meininkiä.

Loitering with Intent muistuttaa minua todella paljon joistain Paul Austerin kirjoista. Ajallisesti Spark on toki ollut aikaisemmin liikkeellä kuin Paul Auster, mutta itse nyt vain on sattunut lukemaan Austeria aiemmin. Tarkistaessa Loitering with Intent on itse asiassa kirjoitettu vain muutamia vuosia New York -trilogian osia aiemmin. Jännittävää, koska niin samoja elementtejä kirjoissa tuntuisi olevan. Sparkilla ja Austerilla molemmilla on yhtenä teemana kirjallisuuden ja tosimaailman sekoittuminen, joka Loitering with Intentissä saavuttaa lähes maagisen realismin tason. Fleur kirjoittaa esikoiskirjaansa Warrender Chase, jonka tapahtumia alkaa tapahtua tai aletaan imitoida myös todellisessa maailmassa. 

Samaa taiteen ja todellisuuden tapahtumista muistan käyneen myös Paul Austerilla, mutta tunnelma näiden kahden kirjailijan välillä eroaa todella paljon toisistaan. Austerilla tunnelma on hätääntynyt ja hämmentynyt ja uhattu vähän kuin Kafkalla aina. Sparkilla taas Fleur suhtautuu toden ja kirjallisuuden sekoittumiseen huvittuneella mielenkiinnolla ja täysin turvallisin mielin. Jännittävä ero. Molemmat hienoja valintoja ja hienosti toteutettuja.

Sparkin tyyli kirjoittaa alkoi purra tässä kirjassa muutenkin enemmän kuin vielä Far Cry from Kensingtonin kanssa. Olisin veikannut, että Loitering with Intent (1981) olisi ollut myöhäisempi teos ja siksi jotenkin itsevarmempi, mutta itse asiassa tämä onkin kirjoitettu paljon aiemmin kuin Far Cry from Kensington (1988). Ei ole mitään moitittavaa itse tekstissä tämän kirjan kanssa. Ihan virheetön esitys.

Onneksi tuli tartuttua vielä toiseenkin Sparkin kirjaan sillä tämä oli kyllä erinomainen. Tykkäsin kauheasti sekä päähenkilöstä, tarinasta että maagisen realismin kanssa flirttailusta. Hyvin kirjallisuusvetoinen kirja tämäkin. Näiden kirjojen perusteella myös Spark edustaa tätä kirjallisuudesta ja kulttuurista innostuneiden kirjailijoiden seuruetta, mistä olen kirjoittanut ainakin Haruki Murakamin kohdalla aiemmin.

Kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä elämys. En tiedä tuliko tässäkään mitään suurta opittua ihmisluonnosta tms. mutta erittäin lukemisen arvoinen kirja on kyseessä. Lyhyt, hauska, jännittävä ja mielenkiintoinen. Erittäin helppo suositella!

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Muriel Sparkin Far Cry from Kensington tuli luettua aiemmin kesällä ja se ei jättänyt yhtä vahvaa vaikutusta kirjana. Vähintään sen ansioksi on kuitenkin luettava, että sen kautta tuli tartuttua tähän kirjaan.

Paul Auster mainittiin niin lisätään häneltä tänne Invisible. En olekaan koskaan kirjoittanut New York -trilogiasta tänne Tavaukseen, joten se ehkä on hoidettava nyt lopulta kuntoon. Invisiblestä tykkäsin myös tosi paljon aikoinaan ja tämäkin kirja vilisee kirjailijoita.