L. Onerva - Vangittuja sieluja

Perintökirjasarja jatkuu L. Onervan novellikokoelmalla. Tätä siskot kehuivat kovasti ja kun aikoinaan tykkäsin Mirdjasta tosi paljon, odotukset olivatkin korkealla. Toisaalta novellit ovat aina olleet minulla vähän vaikeita. En jotenkin ehkä ehdi niihin mukaan tarpeeksi ja toisaalta niitä on tosi paljon kun tykkää lukea aina yhden kokonaisen kirjan kerrallaan. Novellikokoelmista tulee sen vuoksi usein jotenkin kuormittunut ja hämmentynyt olo kun samana iltana lukee peräkkäin neljä novellia, joissa kaikissa on omat hahmonsa ja tilanteensa ja käänteensä. Muutenkin joutuu skarppaamaan, että pysyy perässä ihmisissä kirjoissa niin novellikokoelmissa haasteet kasautuvat.

No, asiaan! Mirdjan lukemisesta on niin paljon aikaa, että mitään kauhean konkreettisia muistikuvia siitä ei kirjana ole. Joku hahmo kanavoi Nietzscheä tosi lujaa ja rajuja tunteita oli muutenkin paljon, mutta siihen se oikeastaan jää. Vangituissa sieluissa on paljon vähemmän dramaattista eksistentialismia, mutta taiteilijoita ja kovia kohtaloita toisaalta sitäkin enemmän. L. Onerva osaa kuvata ihmisiä vaikeissa tilanteissa olemassa vaikeita hienolla tavalla. Naishahmot varsinkin olivat rankkoja. Kirja alkaa todella vahvasti ja rajusti nimikkotarinalla Vangittuja sieluja. Ensinäkemältä Toini-rouva vaikuttaa Vilijonkkamaisena pelästyneeltä reppanalta, mutta hänen kauttaan esitellään toksisen yhteiskunnan mahdollistama toksinen ihmissuhde jos toinenkin ja lukijana jää vain voimattoman raivon ja surun valtaan novellin naisten puolesta.

Toinen raju novelli on myöhemmin kirjasta löytyvä Muodonvaihdoksia, jossa kuvataan nuoren taiteilijaparin elämää muutamassa kohdassa heidän elämäänsä. Alun romanttisista tunnelmista päädytään nopeasti tummiin vesiin, joissa uidaankin sitten vain syvemmälle joka käänteessä. Kauheaa menoa, mutta sellaisia ne taiteilijat sitten ehkä vain on kun Onerva aina niitä näin kuvaa!

Kirjan lukeminen oli itsessään tehtävänä asiana kyllä jo siistiä, koska kyseessä oli yli sata vuotta vanha kirja, josta sivut on aikoinaan leikattu itse auki. Mahtava haptinen kokemus kun sivut ovat paksuja ja eri kokoisia. Ei varsinaisesti paranna käytettävyyttä objektiivisesti, mutta kokemusta ehkä sitäkin enemmän. Vaikka kova e-kirjojen ystävä olenkin, ei niissä ihan tätä saa toistettua.

Novellit vain on vaikeita. Vangituissa sieluissa oli menoa ja meininkiä ja rajuja juttuja, mutta en jotenkin vain saa novellikokoelmista samanlaista fiilistä kuin "kokonaisen" kirjan lukemisesta. Jokin jää puuttumaan, samalla kun jotain muuta on liikaa. Johtuu varmaan tämän kirjan kohdalla tosi paljon enemmän minusta kuin kirjasta, joten eiköhän tähän kannata muiden kuitenkin tarttua.

P.S. Tarttuminen onkin muuten helppoa, koska kirjalla on ikää niin paljon, että se löytyy jo vapaasti internetistä: Vangittuja sieluja Project Gutenbergissä.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

L. Onervan aiemmin täällä luettu Mirdja. Tämä oli hurja. Ja lisäksi kokonainen kirja. Etsin linkkiä tekstiin Googlella ja mukana tuli varoitus "Osa tuloksista voi olla avoimen seksuaalisia". Selvästi hyvää kamaa siis.

Ellen väärin muista niin Tavauksen ainut toinen novellikokoelma on Lucia Berlinin Manual for Cleaning Ladies. Sama ongelma ollut tämänkin kokoelman kanssa, mutta nämä olivat kyllä jotenkin ihan järisyttävän hyviä monet.