Alba de Céspedes - Kielletty päiväkirja
Rankkaa ajankuvaa luvassa tällä kertaa! Kulttiklassikko Italiasta. Nainen ostaa päiväkirjan, joka johdattaa hänet turmiollisen itsenäisen ajattelun tielle. Jännä ja hauska ja raivostuttava kirja, parhaalla mahdollisella tavalla.
Rouva Valeria Cossati ostaa päähänpistona itselleen mustakantisen vihkon. Vihkosta tulee hänen kielletty päiväkirjansa, jota on kirjoitettava salaa mieheltä ja pian aikuisilta lapsilta. Tämä ei olekaan helppoa, koska kaikki yhä asuvat kotona, samassa pienessä asunnossa. Ajat ovatkin kovia ja Valeria joutuu oikean ja kunnollisen kotiäitiyden sijaan käymään töissä. Valeria on töissä käymistä lukuunottamatta kuitenkin lokeroitu puhtaasti äidiksi. Jopa oma aviomies kutsuu häntä äidiksi.
Päiväkirjan kirjoittaminen havahduttaa Valerian siihen, ettei hänellä ole mitään omaa. Lapsetkin ovat kasvaneet suuriksi, omaksuneet nykyajan radikaaleja tapoja ja uhkaavat itsenäistyä hänestä lopullisesti. Kotona ei ole mitään paikkaa jossa kirjoittaa, eikä sellaista voi edes vaatia. Jos joku saisi tietää päiväkirjasta, se saatettaisiin heti lukea. Siksi päiväkirjalle pitää keksiä jatkuvasti uusia piiloja ja kirjoittaminen pitää tehdä öisin alati kiinnijäämistä peläten. Alkuosa kirjasta meneekin pitkälti siihen kun Valeria raivaa henkisesti itselleen tilaa kirjoittaa. Vähitellen hän tottuu päiväkirjan piilotteluun ja jatkuva kipuilu kirjoittamisen suhteen alkaa antaa tilaa laajemmalle keski-iän kriisille.
Kielletty päiväkirja on monella kuvaa tapaus 43-vuotiaan italialaisrouvan keski-iän kriisistä. Maailma muuttuu, mutta voiko itse enää muuttua? Mitä Valerialle itselleen on vielä jäljellä? Voisi olla paljonkin, mutta pystyykö tilaisuuksiin ja muutoksiin tarttumaan vai ovatko urat jo liian syvällä, että niistä ei pääse ylös?
Kirjan rankin osuus on nähdä tuon ajan italialaista perhemallia liikkeessä. Aviomies on määritelmällisesti perheen pää, vaikka Cossatin perheessä isä tienaa vain saman verran kuin vaimonsa ja lisäksi jättää kaikki perheen tunnetyön ja kotityöt vaimolleen. Samoin esikoispojalla on oikeus komennella siskoaan ja äitiään miten haluaa. Kukaan ei kyseenalaista tätä missään vaiheessa vaan näin asiat vain olevat. Nykyihmiselle kuvion epäreiluus on piinallista luettavaa.
Toisaalta Valerian omat arvot ovat aivan yhtä retrot. Hän puolustaa naisten kontrollointiin keskittyvää arvojärjestelmää aivan yhtä kiihkeästi kuin kirjan miehet. Lopulta ehkä paljon kiihkeämmin, koska miehet eivät selvästi ole ajatelleet koko asiaa koskaan ja Valeria taas huomaa päiväkirjaa kirjoittaessaan olevansa itsekin järjestelmän kontrollin uhri. Tästä huolimatta hän sekä tyytyy omaan osaansa ja uusintaa samoja malleja tyttärensä kohdalla voimatta itselleen mitään.
Uudessa kirjassa tämmöinen kuvaus olisi varmaan jotenkin holhoavan tuntuista. Kielletty päiväkirja on toisaalta aikalaiskuvausta ja masentavan jäykkä arvomaailma tuntuu todelta. Nykykirjailijan olisi varmaan ollut vaikea tasapainoilla sen välillä, että kirjoittaa menneisyyden kotirouvasta joko nykylukijalle samastuttavan, epärealistisen ihannoidun vapaa-ajattelijan tai toisaalta alentuvan kuuloisen kuvauksen betonipäisestä konservatiivista. Kielletyssä päiväkirjassa sopiva tasapaino löytyy hienosti.
Kirjassa tapahtuu lopulta aika vähän mitään dramaattista. Vaaralliset ja lupaavat tilanteet pitkälti vältetään, vaikka skandaalille perusteita olisikin mukana. Kirjan loppu ei ole varsinaisesti onnellinen, joskaan ei nyt surullinenkaan: elämä jatkuu, entisellään, mutta uusi maailma sentään jo vähän kajastaa ainakin joillekin.
Perheen lapset näyttävät mielenkiintoisesti reittejä tulevaisuuteen. Esikoispoika jatkaa isänsä jalanjäljissä, sysäten perheen naisille vastuun valinnoistaan ja antaen virran kuljettaa itseään. Naiset hoitavat asiat kuntoon kyllä. Nuorempi tytär taas valitsee toisin. Hän pakenee maailmasta, jonka äitinsä Valeria jo onnistui päiväkirjaa kirjoittaessa huomaamaan. Valeria itse kuitenkin vielä jää, tai jättäytyy, menneeseen maailmaan perheen miesten kanssa.
Vahva esitys. Jälkikäteen vähän ihmetytti millaisen 500-sivuisen "vihkon" Valeria oikein on hankkinut kun koko kirjan pärjää samalla päiväkirjalla, mutta kuuntelemisen aikana tällaista ei ehtinyt miettiä. Raskasta on nykyfeministille lukea 50-luvun Italian perhejärjestyksestä, mutta ehkä se kasvattaa luonnetta. Hieno, sopivalla tavalla rankka ja hempeä teos. Kiva kun tuli kuunneltua.
Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!
|
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!