Shirtaloon - He Who Fights With Monsters 1 - 3

Äänikirjapalvelu Audible oli jo jonkin aikaa mainostanut minulle He Who Fights With Monsters -kirjasarjaa. Sarja edustaa itselleni uutta genreä LitRPG. LitRPG, tai literary role-playing game, on kirjallisuuden tyyppi, jossa roolipeleistä tutut menikaniikat ovat osana kirjan maailmaa. 

Dragonlance- tai Drizzt Do'Urden -kirjat pohjautuvat roolipelimaailmoille ja ilmeisesti osittain myös ihan pelatuille roolipelisessioille. Näissä kirjoissa pelimekaniikat on kuitenkin häivytetty taustalle ja tarina kerrotaan kuin mikä tahansa muukin fantasiaseikkailu. LitRPG-genressä taas "peli" näkyy läpi lukijalle asti ja mekaniikat ovat osa maailmaa, josta kirja kertoo. Kirjan hahmot tietävät olevansa jollain kokemustasolla tai kuinka paljon heidän voima-attribuuttinsa on tai kuinka monta minkä tason loitsua he voivat loitsia per päivä tai paljonko he saavat kokemuspisteitä kun tappavat jonkin tietyn hirviön. Usein tämä selitetään siten, että kirjat kertovat jostain erittäin kehittyneistä virtuaalipeleistä. Kirjan hahmot ovat hahmoja, joita varsinainen päähenkilö pelaa.

He Who Fights With Monsters (HWFWM) -kirjassa taustatarina on askelen mielenkiintoisempi. Jason Asano napataan tavallisesta maailmasta toiseen maailmaan. Toinen maailma on hiukan vinoutunut versio meidän maapallostamme. Siellä magia, hirviöt ja seikkailijaporukat ovat kuitenkin totta. Jason herää ilman vaatteita tai varusteita ja joutuu välittömästi taistelemaan hengestään erinäisiä matalan tason hirviöitä vastaan. HWFWM:ssa pelimekaniikat tuodaan mukaan sitä kautta, että Jasonilla on tietokoneroolipeleistä tuttu käyttöliittymä auttamassa sopeutumaan uuteen maailmaan. Myöhemmin kirjasarjassa käyttöliittymälle ja muille roolipelielementeille annetaan ihan kohtuullisen nokkela selitys.

HWFWM-kirjat (ja ilmeisesti vähän koko LitRPG-genre) on aivan äärimmäisen kevyttä luettavaa. Vitsejä satelee, mitään kirjallisuudellisesti haastavaa ilmaisua tai rakenteita ei harrasteta vaan tarinat louskuttavat eteenpäin hyvin suoraviivaisesti. Haasteet kasvavat tasaisesti, hyvikset ovat nokkelia ja pahikset pahoja. Voimat kasvavat juuri sopivasti, että haasteet pysyvät haastavina, mutta päähenkilöt joutuvat silti venymään ja oivaltamaan voittaakseen ne. Tämän lukeminen on kuin pelaisi Candy Crushia. Tasoja pääsee eteenpäin, jatkuvasti on lievän huvittunut olo ja missään vaiheessa ei tarvitse pelätä, että joutuisi miettimään ihan tosissaan tai kokemaan jotain vakavia tunteita.

Ilmeisesti tällaiselle viihteelle oli nyt tilausta, sillä kuuntelin kirjasarjaa yhteensä n. 70 tunnin verran. LitRPG genreen kuuluu selvästi, että kirjat ovat aivan poskettoman pitkiä. Jokainen näistä kirjan osista on n. 1000 sivua luettuna tai 25 tuntia äänikirjana kuunneltuna. Sama ongelma/ominaisuus koskee myös muita tämän genren kirjoja, joita kävin läpi. Samoin myös muut samaa genreä edustavat kirjat olivat erittäin köykäisiä.

HWFWM on mielenkiintoinen, koska juonet ja vitsit ovat niin yksinkertaisia, mutta toisaalta kaikki tuntuu olevan laitettu kasaan valtavan ammattitaitoisesti. Hahmot kuulostavat tasaisesti itseltään (mikä on toki helppoa kun kaikki ovat melkoisia karikatyyrejä), kaikki ne halvat vitsit toimivat, tarina etenee ja tylsää ei tule missään kohtaa. Lisäksi HWFWM:n kehyskertomus on aivan oleellisesti mielenkiintoisempi kuin monien muiden genren kirjojen "no tää on VR-peli" -ratkaisu.

Seitsemänkymmenen tunnin jälkeen minut kuitenkin potkaisi ulos HWFWM:n maailmasta kirjasarjassa tapahtuva käänne, jossa pelkkä harmiton seikkailu ei enää riittänyt kirjailijalle vaan nupit pitä vääntää kaakkoon. Yhtäkkiä tarina meni joksikin multiversumi-ilotteluksi, jossa kosmoksen tulevaisuus ja maailmankaikkeuden perusvoimien suojelijoiden valtapeli tuli mukaan kuvaan.

Toisaalta on naurettavaa pyytää, että kirjoittaja jatkaisi 3000 sivun jälkeen samaa tasaista lukijan kuljettamista eteenpäin liukuhihnalla tasaisesti vaikeutuvalta haasteelta seuraavalle. Joku irtiotto on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin, jos yrittää pitää kirjasarjansa voimissa ja hankkia jostain tilaa tarinalle hengittää. Toisaalta minut tämä käänne nyt vain pudotti kelkasta täysin.

Olen siitä toisaalta ihan kiitollinen. Mukava jatkaa myös muiden asioiden lukemista ja kuuntelemista nyt kun sai paettua Jason Asanon harmittomien seikkailujen loputonta vuota. Jos meinaa lähteä viikkojen road tripille tms. niin ihan mukavaa, että on olemassa käytännössä loputon määrä hupaisia seikkailuita, joiden kuuntelemiseen ei tarvitse keskittyä missään vaiheessa lainkaan. 

Ei pelkällä kirjallisella pikaruoalla elää haluaisi, mutta hauskaa kun on tämäkin genre nyt korkattu!

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Roger Zelaznyn Amberin kronikoissa on jotain samaa kuin LitRPG-genressä. Amberin kronikoita on myös muutama tuhat sivua yhteensä ja meininki on vauhdikasta ja viihdyttävää. Amber on ehkä askelen kirjallisesti ansiokkaampaa, mutta toisaalta myös arvoiltaan auttamatta vanhentunutta esim. HWFWM:iin verrattuna. Jason Asano on jopa edistyksellinen kaveri, siinä missä Corwin ja muut ovat vain vanhan hyvän ajan misogyynejä. Valitse myrkkysi jne.