Keskinkertaisuuden kavalkadi: litRPG-kirjat

Yhteinen postaus kirjoista, joita olen turhautuneena yrittänyt kuunnella Audiblesta ja lähinnä epäonnistunut siinä yhteensä jo viidenkymmenen tunnin ajan. Joku voisi ajatella, että jos kuuntelee kirjoja viisikymmentä tuntia (luettuna ehkä n. 1500 sivun verran), että ei kai sitä niin turhautunut sitten voi olla. 

Voi kuulkaas.

Tässä postauksessa mukana viisi kirjaa:

Shemer Kuznits - Life Reset

Kirja, jossa maagisen kehittyneen virtuaalipelin pelaaja päätyy jotenkin pelaamaan hirviöhahmoa. Aivan uskomattoman tylsää ja turhaa tosimaailmaan ja virtuaalipeliä pyörittävään firmaan liittyvää "dokumentaarista" aineistoa mukana, jonka poisjättäminen olisi pelkästään nostanut kirjan keskiarvoa. Valitettavasti myös varsinaiset taistelukohtaukset olivat myös verrattain tylsiä. Ei loukkaavan huono, mutta ei kuitenkaan ihan tarpeeksi kiinnostava, että tätä olisi jaksanut kuunnella lainkaan pidemmälle. Tässä vaiheessa rima oli vielä jokseenkin korkealla HHFWM:in jäljiltä. Alamäki oli kuitenkin alkamassa.

Michael Sisa - Legend of the Arch Magus: Publisher's Pack

Seuraavan yrityksen perusidea oli hauska. Valtavan voimakkaan arkkimaagin sielu siirtyy jotenkin selittämättömästi nilkin pikkuaatelisen ruumiiseen. Aatelinen oli omassa elämässään ollut hyödytön, limainen ja kaikin puolin kauhea persoona, mutta tämä maagi onkin erittäin pätevä ja kunnollinen ja rehti ja reipas persoona. Arkkimaagi alkaa laittaa paikkoja kuntoon hallitsemassaan kylässä ja kaikesta tekstistä näkee, että kirjailija on aivan uskomattoman rakastunut luomaansa hahmoon, joka käyttäytyy vähän kuin 17-vuotiaat kuvittelevat siistien jätkien käyttäytyvän ja kaikki muut hahmot ovat aivan lääpällään. Jätin kesken kun toiveiden toteuttaminen ja Mary Sue-kirjoittaminen kävi aivan sietämättömäksi.

Rhaegar - The Azarinth Healer: Book One

Aidosti keskinkertaisempi elämys. Potentiaalia, mutta jotenkin tämä ei vain kaapannut mukaansa. Tässä kirjassa myös alkaa näkyä sellainen erikoinen ilmiö, jota "normaalissa" kustannetuissa kirjoissa ei juurikaan tule vastaan: hahmot kiroilevat ihan perinteisillä oikean maailman kirosanoilla. Vaikea olla pitämättä amatöörimäisenä, että hahmot huutavat FUCK aina kun tapahtuu jotain yllättävää. LitRPG:tä kirjoitetaan erittäin itsenäisesti. Tarinaa kirjoitetaan ja laitetaan tarjolle ja jos lukijoita riittää, kirjat sitten päätyvät ehkä tuotetuiksi äänikirjoiksi. Ammattimaisen kustannustoimittaminen tuntuu puuttuvan näistä kirjoista kokonaan. Ehkä se jostain lukijoista tuo jotain aitouden ja tekemisen meininkiä tekstiin, mutta minulle se näyttäytyy vain kömpelönä. Joka tapauksessa, mitäänsanomaton tapaus. Ei suututtanut, muttei kiinnostanutkaan. 

David Burke - Tower Mage Omnibus

Tätä kuuntelin näistä kirjoista toiseksi pisimään. Yllättävää oli, että tämä olikin itse asiassa litRPG-kirjan ja romantiikkakirjan sekoitus. Päähenkilö kaapataan meidän maailmastamme maailmaan, jossa kaikilla naisilla on isot rinnat. Pian hänellä on jo kolme vaimoa, jotka kaikki flirttailevat myös keskenään. Jotenkin kelvollisempaa tekstiä, mutta päähahmo on kuin karikatyyri jostain problemaattisesta machosankarista. Kiroilua, epäkiinnostavia seksikohtauksia ja siistiksi tarkoitettu miehekäs miesmies päähenkilö, johon on vaikea suhtautua muuten kuin myötähäpeällä. Jaksoin tätä yllättävän kauan, mutta noh. Ilolla jätin kesken.

Gregory Allanther - Wizard's Tower, Books 1-3

Näistä kirjoista paras, eikä ihan hirveän hyvä, mutta kyllä tätä melkein neljäkymmentä tuntia tuli yhteensä kuunneltua sitten lopulta. Fantasiamaailma, jossa muinaiset haltijat ovat vanginneet tiedon jumalan ja sen vuoksi ihmiset tietävät olevansa neljännen tason tulimaageja jne. Ihan hyvä taustatarina, paljon parempi kuin vain joku virtuaalipeli. Päähahmona on satoja vuosia vanha puolihaltija, joka on auttamattoman voimakas maagi. Hahmo ei ole erityisen uskottava ja lisäksi kirjailija on päättänyt antaa hänelle "hellyttäviä" päähänpinttymiä, joilla kiusaa lukijaa tasaisin väliajoin. Päähenkilö ei jätä yhtäkään tilaisuutta väliin kertoa miten paljon vihaa housuja tai porkkanoita ja jokainen näistä kerroista on yhtä tarpeeton, kiusallinen ja epähauska.

Kirjasta myös kenties näkyy, että monet näistä kirjoista on kirjoitettu ja julkaistu episodimaisesti luku kerrallaan. Kirjailija on heittää spagettia spagetin päälle ja vain välillä muistaa palata tarkistamaan mitkä pastat jäivät seinään kiinni. Välillä tuntuu, että kirjailija on kirjoittanut itsensä nurkkaan. Aiemmin tuli laittaneeksi mukaan uhkaavan maailmanlopun, joten paljon mielikuvituksellisempia ja hahmojen kehityksen kannalta mielenkiintoisempia asioita jää kokonaan tutkimatta, koska maailmanloppu nyt on akuutisti koittamassa ja kaikki aika pitää laittaa sen välttämiseen.

LitRPG on jännä genre, kun se on niin tuoretta. Rima on perinteisten kirjallisuudellisten arvojen näkökulmasta aivan erityisen matalalla. Kustannettuun (taide)kirjallisuuteen tottuneelle litRPG:n haparointi näyttää lähinnä lapselliselta. Toisaalta tarinat rullaavat ja miljoonat ihmiset näitä lukevat silmät kiiluen, joten jotainhan näissä tehdään oikein. Jännittävä genre. Mitään näistä kirjoista en ainakaan suosittele kenellekään. Joku tässä genressä pakotti minutkin tälle itseni näin paljon altistamaan, mutta nyt ehkä pystyisi taas keskittymään johonkin muuhunkin, huhhuh.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Taiteilijanimi Shirtaloonin kirjasarja He Who Fights with Monsters on sitä ylähyllyn litRPG:tä. Erittäin toimivaa tekstiä, järkevää tarinankerrontaa, ei mitään teknisiä virheitä tai ilmeisiä typeryyksiä. Kiinnostava maailma, hyvät mekaniikat. Jos genraan haluaa tutustua, tästä kannattaa aloittaa.