Jukka Aalho - Sivutieromaani

Jukka Aalho pitää kirjoittamiseen ja kirjojen julkaisemiseen keskittyvää Kertojan ääni -podcastia, jota olen pitkään kuunnellut. Nyt häneltä on ilmestynyt ihan oma esikoisromaani. Hän kyseli Instagrammissa bloggaajia, kirjagrammaajia yms. jos haluaisivat arvostelukappaleen kirjasta ja ehdottomastihan minä halusin. Koko kevään on keskittynyt edistämään omaa romaania ja kaikki energia on mennyt siihen, mutta käytin tämän tekosyynä palata taas päivittämään Tavaustakin pitkästä aikaa.

Hyvä tekosyy olikin, sillä Sivutieromaani oli varsin viihdyttävä tapaus. Mukana on kolme tarinaa Suomen teiltä tai ehkä tarkemmin elämän sivupoluilta. Ihmiset ovat aika perinteiseen suomalaiseen tapaan rikki ja vaikeita. Itse tarinoista ei edes halua kertoa kauheasti, koska ne ovat kaikki mukavia ja kompakteja ja lukemisen arvoisia. Tykkään aina hypätä kirjaan mahdollisimman vähillä ennakkotiedoilla. Tämän kirjan kohdalla se onnistui sen verran hyvin, että yllätyin kun yhtäkkiä tarina loppui ja seuraava alkoi. Näitä olikin kolme!

Sivutieromaanin tunnelma heiluu jossain Kurt Vonnegutin hauskempien kirjojen ja Jean-Paul Sartren Inhon välillä. Välillä sanaillaan ihan tosi nokkelasti ja tilanteet lähtevät niin hahmojen käsistä, että ei tälle voi kuin nauraa. 

Välillä taas mukana on niin paljon kuolemaa, että lukijallakin alkaa maistua multa suussa. Kirjan keskimmäinen tarina on sekä teemojen että rakenteen puolesta selvästi haastavin. Kahden hauskan rellestystarinan väliin asetettu oleva suunraikaste.

Vaikea sanoa ovatko tarinat onnellisia vai surullisia. Molempia, varmastikin. Sivutie polveilee tunnelmasta toiseen ja sopivassa kohtaa lukemisen lopettamalla voi päättää millaiseen mielentilaan itsensä jättää. Käännökset ovat välillä jyrkkiä, joten tarkkana vain pitää olla. Vähän kuin auton ratissa.

No niin, nyt loppuu autoilumetaforat. Sivutieromaani on mielenkiintoinen kirja. En tiedä olisinko tämän osannut koskaan valita mukaan kirjakaupasta tai kirjastosta, mutta olen kauhean tyytyväinen kun tämän nyt näin tuli lukeneeksi. Tämä voisi olla erinomainen kirja myös antaa luettavaksi perheen teini-ikäiselle pojalle. Sopivasti haastava ja käsittelee suuria inhimillisiä aiheita, mutta kuitenkin lyhyt, hauska ja helposti luettava. Hahmoja ei ole liikaa tai rakenne ei ole mitenkään ylipääsemättömän haastava, mutta ihan helpolla ei kuitenkaan pääsisi. Kokeilemisen arvoista.

Mukavaa kesälukemista. Viihteeksi hersyvää huumoria ja viilennykseksi kylmää hikeä kun kuolema raapii luurankosormella ikkunaa auringonpaisteessa. Kiitos arvostelukappaleesta Jukka Aalholle! Kirja löytyy esim. Basam Booksin verkkokaupasta.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Rinnalle toinen suomalainen kirja. Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys on vähän samanhenkinen, mutta selvästi kevyempi tapaus. Tapahtumat sijoittuvat Suomen Lappiin, jossa riittää vielä metsänhenkiä ja muita yliluonnollisia ja kenkkumaisia olentoja. Hauskaa ja mielenkiintoista meininkiä. Ei millään varsinaisella tavalla haastavaa luettavaa, joten uskaltaa tarttua huolettomasti kesälomallakin.