Kurt Vonnegut - God Bless You, Mr. Rosewater
Kurttia taas hetkestä aikaa. Tässä kirjassa mukana myös itse Kilgore Trout!
God Bless You, Mr. Rosewater kertoo Rosewater -perheen viimeisestä vesasta. Rosewater on äärimmäisen kunniakas ja rikas suku, joka on säätiöittänyt omaisuutensa ovelalla verosuunnittelulla siten, että verottajat ja muut pitkäkyntiset eivät pääse siihen käsiksi. Omaisuus siirtyy alenevassa polvessa kokonaisuudessaan sukupolvelta toiselle. Rosewater -säätiön johtaja voi käyttää omaisuuttaan aivan miten tahtoo, ilman sen suurempia rajoitteita.
Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun heti toisena Rosewater -säätiön johtoon astuva Eliot Rosewater vaikuttaa muun maailman silmissä täysin umpihullulta. Hän keskittyy vääränlaiseen filantropiaan. Siinä missä kunnon rikkaat filantroopit ostavat tauluja ja käyvät hyväntekeväisyysillallisilla, Eliot keskittyy ryyppäämään ja auttamaan täysin toivottomia, säälittäviä ja rutiköyhiä ihmisiä. Hän elää heidän keskuudessaan ja varauksetta ja aidosti rakastaa ja yrittää pitää huolta koko muun maailman silmissä täysin hyödyttömistä ja tarpeettomista Rosewater -maakunnan asukkaista.
Norman Mushari, mulkku lakimies, näkee tässä tilaisuutensa. Ainut tapa kammeta ihminen Rosewater -säätiön johdosta pois, on saada julistettua hänet hulluksi. Mushari alkaa kerätä aineistoa Eliotin hulluudesta ja etsiä potentiaalista ihmistä, jolle säätiön varat voisi siirtää. Musharin juonena on onnistua vetämään siirtämisen yhteydessä käsittämätön lakimiesmäinen siivu rahoista itselleen.
Tämän jälkeen tapahtuu kirjan verran Vonnegutmaista tarinointia, sattumuksia ja kyynisen mustaa huumoria. Loppuratkaisu on myös aivan täysin unohtumaton. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia aiemmin. Nyt kun luki uudestaan, niin suurimman osan kirjaa vain odotti, että pääsee taas kokemaan luettuna sen käsittämättömän härskin loppuniittauksen. Se jopa oli oikeasti suunnilleen yhtä hyvä kuin mitä muistin!
Vonnegutin tapaan mukana myös Dresdenin pommitus ja sodassa kamalia kokenut päähenkilö. Tällä kertaa kertojana tosin ei toimi itse päähenkilö, vaan ihan vain perinteinen kaikkitietävä kirjakertoja.
Ei säkenöivintä Vonneguttia kyllä oikein millään tavalla, mutta kun mukana on Kilgore Troutkin, niin eihän tämä nyt huonokaan voi olla. Keskimääräistä vähän ehkä kevyempi ja nopealukuisempi tapaus. Hiukan välityön makua jollain tavalla, mutta silti hyvää kamaa.
God Bless You, Mr. Rosewater kertoo Rosewater -perheen viimeisestä vesasta. Rosewater on äärimmäisen kunniakas ja rikas suku, joka on säätiöittänyt omaisuutensa ovelalla verosuunnittelulla siten, että verottajat ja muut pitkäkyntiset eivät pääse siihen käsiksi. Omaisuus siirtyy alenevassa polvessa kokonaisuudessaan sukupolvelta toiselle. Rosewater -säätiön johtaja voi käyttää omaisuuttaan aivan miten tahtoo, ilman sen suurempia rajoitteita.
Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa, kun heti toisena Rosewater -säätiön johtoon astuva Eliot Rosewater vaikuttaa muun maailman silmissä täysin umpihullulta. Hän keskittyy vääränlaiseen filantropiaan. Siinä missä kunnon rikkaat filantroopit ostavat tauluja ja käyvät hyväntekeväisyysillallisilla, Eliot keskittyy ryyppäämään ja auttamaan täysin toivottomia, säälittäviä ja rutiköyhiä ihmisiä. Hän elää heidän keskuudessaan ja varauksetta ja aidosti rakastaa ja yrittää pitää huolta koko muun maailman silmissä täysin hyödyttömistä ja tarpeettomista Rosewater -maakunnan asukkaista.
Norman Mushari, mulkku lakimies, näkee tässä tilaisuutensa. Ainut tapa kammeta ihminen Rosewater -säätiön johdosta pois, on saada julistettua hänet hulluksi. Mushari alkaa kerätä aineistoa Eliotin hulluudesta ja etsiä potentiaalista ihmistä, jolle säätiön varat voisi siirtää. Musharin juonena on onnistua vetämään siirtämisen yhteydessä käsittämätön lakimiesmäinen siivu rahoista itselleen.
Tämän jälkeen tapahtuu kirjan verran Vonnegutmaista tarinointia, sattumuksia ja kyynisen mustaa huumoria. Loppuratkaisu on myös aivan täysin unohtumaton. Olen lukenut tämän kirjan joskus vuosia aiemmin. Nyt kun luki uudestaan, niin suurimman osan kirjaa vain odotti, että pääsee taas kokemaan luettuna sen käsittämättömän härskin loppuniittauksen. Se jopa oli oikeasti suunnilleen yhtä hyvä kuin mitä muistin!
Vonnegutin tapaan mukana myös Dresdenin pommitus ja sodassa kamalia kokenut päähenkilö. Tällä kertaa kertojana tosin ei toimi itse päähenkilö, vaan ihan vain perinteinen kaikkitietävä kirjakertoja.
Ei säkenöivintä Vonneguttia kyllä oikein millään tavalla, mutta kun mukana on Kilgore Troutkin, niin eihän tämä nyt huonokaan voi olla. Keskimääräistä vähän ehkä kevyempi ja nopealukuisempi tapaus. Hiukan välityön makua jollain tavalla, mutta silti hyvää kamaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Arvostele arvostelua tai suosittele tämän perusteella jotain uutta luettavaa!