The Chemical Wedding of Christian Rosenkreutz

Aktivoin pitkästä aikaa Audiblen tilauksen ja kaivoin sen syövereistä esiin The Chemical Wedding -kirjan. Tämä on ajatuksena tuttu lähinnä Bruce Dickinsonin vanhasta albumista ja yleisesti jotenkin ajatuksena, että tämä on joku juttu. Itse teos ei kuitenkaan ollut mitenkään tuttu. 

Kyseessä on kulttiklassikko 1600-luvulta. John Crowley on tuottanut uuden version teoksesta ja myös lukenut sen äänikirjaksi. Crowley on selvästi intohimoinen harrastaja ja koostanut kirjaan mukaan välihuomioita ja selvennyksiä, joita kirja kieltämättä tarvitseekin. Jos tämän olisi lukenut aivan sellaisenaan, olisi kyllä ollut varmasti varsin pihalla siitä, mitä oikein on menossa. 

Crowley esipuheessaan kertoo, että hän yrittää tarjota kirjasta version ilman suurempaa tulkintaa, ihan vain tarinana. Todellisuudessa hän kuitenkin on liittänyt mukaan varsin paljon selvennyksiä, alaviitteitä ja tulkintoja siitä, mitä milloinkin kirjassa voi olla menossa. Toisaalta tämä on kyllä varmaan niitä kirjoja, joista on olemassa myös versioita, joiden alaviitteet ja kustannustoimittajan huomautukset muodostavat merkittävästi paljon itse kirjaa pidemmän kokonaisuuden. Siihen nähden Crowleyn versio on varsin kohtuullinen ja huomautukset lähinnä palvelevat tarinaa eivätkä eksytä lukijaa mihinkään vaihtoehtoisten tulkintojen hetteiköille niin pitkäksi aikaa, että itse tarina häviäisi näkyvistä kokonaan.

The Chemical Wedding on nimellisesti tarina Christian Rosencreutzin osallistumisesta kuninkaallisiin häihin. Kirjan alussa Christian saa kutsun osallistua häihin, joihin hän matkustaa ja joissa hän kokee erilaisia haasteita ja suorittaa erilaisia tehtäviä. Kaikki on kuitenkin erittäin allegorista tai satumaista jo alusta lähtien. Kutsun toimittaa pasuunaa soittava enkeli, Christianin matka on täynnä saduista tuttuja portinvartijoita ja tehtäviä ja hääpaikalla meno menee jatkuvasti vain mystisemmäksi. Sielut vaeltaa, noidankattilat porisee. The Chemical Weddingiä on aika vaikea yrittää tiivistää mitenkään kovin luontevasti, koska koko homma muistuttaa niin paljon unta tai toisaalta jotain koodilla kirjoitettua ohjelmanjulistusta. Vähän kuin yrittäisi selittää Näin puhui Zarathustran juonen ottamatta huomioon, että kyseessä on myös paljon muuta kuin romaani. 

The Chemical Weddiningin kohdalla ongelmana on, että kukaan ei tiedä mitä tämän pitäisi olla. Pitäisikö tämä lukea tarinana vai jonain alkemistien reseptinä, yhteiskuntakritiikkinä vai onko kyseessä ihan vain puhtaasti 1600-luvun ihmisille vitsailua? Vaikea sanoa. Kukaan ei tiedä.

Ei tätä oikein kirjana osaa suositella, mutta kyllä tämän kuuntelu ihan kokemus oli. Crowleyn versio on varmasti hyvä tähän tutustumista varten ja sisältyy ilmaisena mihin tahansa Audiblen tilaukseen. Vaikea sanoa mitä tästä jäi käteen, mutta toisaalta jos kokemus oli kiinnostava ja viihdyttävä niin ehkä se jo ihan riittää.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Kiinnostavaksi ja hämmentäväksi voisi sanoa myös Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustraa. Tämä on tavattu täällä jo kahdesti. Ensin vuonna 2009 ja sitten 2011. Pian varmaan olisi aika palata tähänkin. Kuvaksi otettu Basam Booksin vuoden 2018 näköispainos Aarni Koudan Zarathustra-käännöksestä vuodelta 1907! Tästä versiosta ainakin itseltäni kuitenkin puuttuu säännöllisesti sivuja välistä, mikä on harmillista.