Jane Austen - Persuasion

Elämässä oli väli kevyelle ja takuuvarmalle kirjalle ja Audiblesta löytyi lupaava versio Jane Austenin Persuasionista. Kuunnelma, jossa kaikki hahmot erikseen näyteltyinä, välimusiikit ja ääniefektit ja kaikki. Sisältyy Audible-tilaukseen ja sisältää itse asiassa kuusi Austen-kirjaa. Aika hyvä diili. Jossain vaiheessa kyllä pitäisi vaatia Audiblelta jotain rahaa, jos hehkutan näitä sen tilaukseen sisältyviä juttuja vielä monta kertaa.

Asiaan.

Jane Austen ei varmaan tarvitse kauheasti esittelyjä. Tavauksesta löytyy ennen tätä itse asiassa vain yksi Austen-kirja, Emma, joten mukava saada tännekin lisää hänen tuotantoaan. Austen ilahduttaa aina. Hyväntuulisen purevaa ivaa, tyydyttäviä suuria tunteita ja lopussa asiat menevät kivasti.

Persuasion Anne Elliotin tarinan. Annen ympäristö on täynnä erilailla rasittavia tai pönttöjä ihmisiä, mutta Anne on vakaa tolkun ihminen, joka ei ole liian kiinnostunut statuksesta tai oman asemansa edistämisestä. Ilmeisesti perinyt tämän edesmenneeltä äidiltään, koska kaikki muut Elliotit ovat jokseenkin sietämättömiä. Anne on ollut nuorena rakastunut kapteeni Wentworthiin, jonka kosintaan vastasi ympäristön paineen vuoksi kuitenkin lopulta kieltävästi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin kapteeni Wentworth kuitenkin palaa maisemiin, yhä salskeana ja kunnollisena, mutta nyt myös vauraana. Persuasion seuraa miten Anne joutuu kohtaamaan kapteeni Wentworthin uudelleen ja tajuaa, että tunteet eivät ole hävinneet mihinkään.

Välillä Annen kapteeni Wentworth flirttailee yhteen suuntaan ja välillä ihan varmasti vihaa Annea, mutta lopussa kaikki meneekin jälleen hyvin. Austenin kirjoissa on hauskaa kun täysin varmat asiat kääntyvät lopulta aivan eri päin. Mitään ei voi sanoa oikeasti ääneen, joten hahmot päättelevät ja arvaavat asioita ja ovat valtavan varmoja yhdestä jos toisestakin seikasta, joka lopulta osoittautuu olevan aivan päin vastoin tai johtuvan jostain ihan muusta kuin mitä hahmo ajatteli. Toisaalta sitten kun heille kerrotaan miten asia menee oikeasti, he aina uskovat vilpittömästi siihen.

Jos jotain opetusta näistä kirjoista haluaa etsiä, niin siinä se olisi: Älä arvaa. Ja jos arvaat, niin usko kun korjataan. 

Austenin hahmot on siitä ihania, että vaikka ne on ensin täysin vakuuttuneita, että kapteeni Wentworth on sekä ihastunut johonkuhun muuhun ja ainakin vihaa minua, niin sitten kun Wentworth sanoo, että itse asiassa homma on ihan päin vastoin, niin se uskotaan ja asiat jatkuvat kivasti oikeilla raiteillaan. Ei mitään turhaa draamaa enää sen jälkeen kun ihmiset pääsee puhumaan keskenään.

Persuasion on toisaalta ihan samaa sarjaa Austenin muiden kirjojen kanssa, mutta toisaalta jotain oleellisia eroja tässä on. Kertoja esimerkiksi ottaa selvästi vähemmän kantaa tarinan tapahtumiin kuin monissa muissa kirjoissa. Persuasionissa kertoja pitäytyy asioiden kuvailussa ja ivailee vähemmän pöntömpien hahmojen hölmöilyille suoraan. Onko tämä sitä show, don't telliä? Kirjan hahmogalleriassa on myös selviä eroja verrattuna muihin austeneihin. Kaikki paikat vilisevät kapteeneja ja maalaisaateliset taas ovat enemmän taka-alalla. Eihän Austenin maalaisaateliset ole olleet mitään hengen jättiläisiä ehkä yleisesti muutenkaan, mutta Persuasionissa he eivät ole edes sympaattisia. Janen isä ja siskot ovat vain pikkumaisia, pinnallisia ja epämiellyttäviä, siinä missä esim. Emman isä oli sentään kauhean mukava vaikka olikin hölmö kuin mikä.

Persuanionista voisi tehdä varmasti tosi syvällisen analyysin, mutta mukavasti tämä toimi ihan näin vain kuunneltuna ja nautittuna aivan yhtä hyvin. Jos jonain tulevaisuuden hetkenä haluaa lukea yhden satunnaisen austenin uudelleen, niin en minä varmaan ensimmäisenä juuri tähän tartu, mutta silti oikein vahva esitys jälleen Jane Austenilta.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Se ainut toinen Austen Tavauksessa on Emma. Tämä on vähän pienempi klassikko kuin isoimmat Austenit, mutta itse pidin tästä kyllä erittäin paljon. Välillä vähän rankkaa luettavaa kun jotkut hahmot ovat aidon piinallista seuraa/luettavaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Sarah Waters, tuo pimeyden Jane Austen. Fingersmith oli harvinaisen ansiokas kirja, vaikkei nyt ihan samalla tavalla varmasti ajaton klassikko kuin Austenit.