Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa

Haruki Murakamia ja pulleiden seitsemäntoistavuotiaiden neitien ihastelua. Tähän kirjaan siis perustuu ne Murakamia problemaattisina pitävät meemit. Voi tokia perustua moniin muihinkin, en minä näitä niin monia ole lukenut. 

Eteenpäin!

Jälleen kirja, josta ei ollut mitään ennakkotietoja. Takakannen selityksestä ei oikein ymmärtänyt mitä on luvassa, mutta jotain mystistä meininkiä osasi kuitenkin odottaa. Tämä on se paras tapa lähestyä kirjaa ja se toimi jälleen tälläkin kertaa. Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö on hississä. Tässä vaiheessa ei ole mitään käsitystä ollaanko tässä tulevaisuudessa vai vaihtoehtotodellisuudessa vai jossain rajamaailmassa vai mistä oikein on kyse. Mikä oli mahtavaa. Joutuu keskittymään ja orientoitumaan jatkuvasti ja se terävöittää lukukokemusta kummasti.

Murakamin 80-luvun Japanissa maailma on jakautunut tietoa piilottavan Systeemin ja tietoa varastavan Tehtaan välille. Nämä ovat salaseuroja tai hallituksen osia tai mafiaan verrattavia rikollisjärjestöjä, jotka toimivat normaalin maailman taustalla. Kirjan nimetön päähenkilö on laskija Systeemin palveluksessa. Hänen hommansa on sekoittaa ja kryptata tietoa toimimalla jonkin sortin inhimillisenä laskukoneena. Käytännössä salausta, johon käytetään ihmistä eikä tietokonetta.

Kaikki kirjan henkilöt ovat nimettömiä ja heihin viitataan vain ammatin tai muun ominaisuuden perusteella. Vanha tiedemies on vanhus tai tiedemies. Tiedemiehen lapsenlapsi on pullea neiti. Iso korsto on iso korsto. Hauskasti tajusin tämän vasta nyt kauan kirjan lukemisen jälkeen. Nimet ovat minulle niin vaikeita, että tämä oli itse asiassa sen puolesta varmaan erityisen helppoa luettavaa itselle kun ei tarvinnut pysyä perässä missään kutsumanimissä tai isännimissä (looking at you, Dostojevski) vaan Portinvartija oli portinvartija ja sillä sipuli.

80-luvun Japani on ihmemaa, mutta tämän lisäksi kirja kertoo Maailmanlopusta. Maailmanloppu on aidattu kaupunki, jossa vaeltaa yksisarvisia eikä kenelläkään ole sielua. Aluksi ei ole millään tavalla selvää mitä näillä kahdella maailmalla on tekemistä keskenään, mutta kirjan puolivälissä yhteys käy ilmeiseksi. Aluksi olin pettynyt siihen, miten tavanomaiselta ja tylsältä kahden maailman yhteys tuntui, mutta Murakami kehittelee ideaansa yllättävään suuntaan ja kaikki ei olekaan lainkaan niin yksiselitteistä tai yhdensuuntaista kuin mitä olisi voinut kuvitella. Alun hämmennyksestä kierretään lievän pettymyksen kautta takaisin tyydyttävään hämmennykseen ja epävarmuuteen. Murakami kertoo ilahduttavan paljon miten maailmat vaikuttavat toisiinsa, mutta silti kysymyksiä jää paljon. Lukijana tietää asiasta lopulta yhtä paljon kuin kuka tahansa kirjan henkilöistä, mutta ei kuitenkaan enempää. Vastauksia ei ole kenelläkään, ei hahmoilla, eikä siis myös lukijallakaan.

Murakamin teksti on hauskaa ja suomennos on mainio. Kirja on kirjoitettu harvinaisesti täysin ensimmäisestä persoonasta. Murakamin kertoja kertoo omaa tarinaansa ja on siinä varsin hyvä. Tyyli muistuttaa vähän Vonneguttia. Kertoja on lakoninen, hauska ja oivaltava. Välillä puukotetaan vatsaan ja se on kauheaa, mutta kertoja ei mehustele sitä sen enempää kuin mitä nyt voisi kuvitellakaan. Hän tekee asioista huomioita ja kertoo miltä nyt tuntuu, mutta ei koristele kertomustaan millään ylimääräisillä metaforilla tai groteskeilla yksityiskohdilla. Arvostamme tätä.

Hassuna yksityiskohtana kirjassa kaikki juovat alkoholia jatkuvasti, mutta se ei tunnu kuitenkaan vaikuttavan kehenkään mitenkään. Autolla ajaminen onnistuu, urheilu vodka-pullollisen jälkeen onnistuu. En tiedä mikä tämä juttu on, mutta ehkä se ei ole oleellista. Jotenkin jännä suhtautuminen alkoholiin silti. Ehkä se oli sellaista 80-luvulla Japanissa, ken tietää.

Summa summarum, kyllä Murakami vain toimii minulle. Tässä kirjassa tekniset selitykset kaiken takana olevasta "tieteestä" menivät ehkä vähän yli hilseen, mutta se ei toisaalta haitannut lukukokemusta juurikaan ja niistäkin päästiin aina sujuvasti yli. Hyvä alku, salakavalan hyvä keskikohta, hyvä, katkeransuloinen ja hämmentävä loppu. Vahva esitys.

Mitä lukisit seuraavaksi? Valitse tai vältä jotain näistä aiemmin tavatuista!

Haruki Murakamia ollut Tavauksessa aiemmin vain Kafka rannalla. Tästä kirjasta pidin myös erittäin paljon, joten helppo liittää se tähän kylkeen.